Työpaikan ikuiset myytit

Vesa Paavolan lyhyt kirja Työpaikan ikuiset myytit (PS-kustannus, 2010) on harvinaiset riemastuttava mutta myös harvinaisen paljon huolestumista herättävä kirja. Missä mennään maailmalla, Suomessa, pääkaupunkiseudulla, omassa firmassa - myytit ohjaavat tapahtumia, vai ohjaavatko?

Paavolalla on kyky nopeaan sanomiseen, jossa lukijalta kestää hituksen - tai ehkä vähän enemmänkin - ennen kuin huumori iskee. Niin kuin nyt esimerkiksi maailman syntymyyttejä käsittelevä osuus, jossa puhuttiin "finanssitavarataloista" ja "energiatavarataloista". Tästä Paavola toteaa: "Yhtä lailla voisi ajatella keramiikkatehtaan ja krematorion yhdistämistä polttotavarataloksi."

Entä sitten ikuinen etsintä, ja varsinkin vision hakeminen? Paavola ottaa esimerkiksi Zairen diktaattori Mobutun, 'jonka itselleen valitsema nimi Mobutu Sese Seko Kuku Ngbendu wa za Banga merkitsee "ylivoimainen soturi, joka kovuutensa ja taipumattomuutensa ansiosta kulkee voitosta voittoon jättäen peräänsä tulta"'. Siinäpä visiota kenelle tahansa!

Ja kun kerran puhutaan ikuisesta etsinnästä, ei ole syytä unohtaa PowerPoint-kalvoja, joita "näkee poikkeuksetta kaikkialla siellä, missä etsitään uutta". Paavola toteaa: "[PowerPoint-kalvoilla] teksti ei suinkaan etene loogisesti eikä narratiivisesti, vaan koostuu töksähtelevästi irrallisista riveistä. [...] Tämäkin kertoo siitä, ettei PowerPointien tekemiseen välttämättä liity ajatteluprosesseja."

Paavola lanseeraa mainion termin "Management by Laden", todeten: "Osama bin Laden oli opiskellut yliopistossa yrityshallintoa. [...] On helppo kuvitella, millaisilla seurantalomakkeilla, projektiohjeilla ja matkalaskukaavakkeilla hän olisi terrorisoinut ympäristöään, mikäli olisi pysynyt alalla." Mainio on myös Paavolan keksimä analyysi liittyen Osama bin Ladenin organisaatioon: "Yhteenvetona on pakko todeta, että organisaatio, joka näin jyrkästi rikkoo kaikkia nykyaikaisia johtamisoppeja vastaan, ei voi saada aikaan mitään näkyvää."

Paavola viittaa useaan otteeseen A. J. Greimasin kehittämään luokitteluun, jossa satujen henkilöt voidaan luokitella seuraaviin peruselementteihin: subjekti, objekti, lähettäjä, vastaanottaja, auttaja ja vastustaja. Sieltähän nämä löytyvät, niin Kalevalasta kuin Odysseiasta. Ja miksei työpaikoiltakin.

Paavolalla tuntuu olevan erityisen paljon todettavaa tiimeistä: "Tiimiorganisaation soveltaminen on osoittautunut varsin tehokkaaksi apuvälineeksi työpaikkakiusaamisen edistämisessä. ... [Eräällä työpaikalla] tiimejä vaihdettiin kerran vuodessa, sillä tiimillä kesti aina vuoden löytää kiusattava keskuudestaan. [...] Tasapuolisuuden vuoksi on todettava, että on kyllä työpaikkoja, joissa tiimit toimivat tehokkaastikin. Joiltakin ei mene kuukauttakaan kiusattavan löytymiseen."

Tässä voi esittää tilastotieteellisen kysymyksen, missä määrin tiimityön ja työpaikkakiusaamisen yleistyminen ovat sidoksissa toisiinsa.

Tähän loppuun ehkä vielä kevennys, johtajien ihannointiin liittyen, esimerkkinä kuvitelma johtajan haavoittumattomuudesta: "Aleksanteri Suuri ja monet muut sotapäälliköt käyttivät punaista ihokasta, jotta heidän mahdollista haavoittumistaan ei heti huomattaisi eivätkä joukot joutuisi pakokauhun valtaan. Hitler puolestaan käytti ruskeita housuja."

Kai tähän vielä sopii lainaus: "Loppu hyvin, kaikki hyvin." Maino kirja!