sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Terry Pratchett: Nation

Terry Pratchett on kirjoittanut muitakin kuin Kiekkomaailmaan sijoitettuja fantasiaromaaneja, ja näistä muista kirjoista aivan erinomainen esimerkki on romaani Nation (Corgi Books, 2008; ISBN 978-0-552-55780-1). Tätä teosta on jopa väitetty Pratchettin parhaaksi romaaniksi, enkä hirveästi keksi vasta-argumentteja. Eli melkoinen kirja on kyseessä.


Kirja kertoo hyökyaallosta, joka vie mennessään kaikki muut paitsi juuri täysi-ikäisyyden kynnyksellä olevan pojan. Onko enää mitään syytä jäädä elämään kun kaikki muut ovat menneet?

Kirjan kuvaama maailma muistuttaa omaamme, mutta ei ole kuitenkaan aivan samanlainen, mikä tekee mahdolliseksi oman maailmamme ilmiöiden kuvaamisen uudesta näkökulmasta.

Pikku hiljaa saari alkaa ruveta uudelleen elämään, katastrofista huolimatta, mutta millainen tulevaisuus eloonjääneitä odottaa, ja miten tämän kaltaisesta kaiken menettämisestä ylipäänsä voi toipua?


Kirja kertoo myös uskon menettämisestä jumaliin, jotka säätelivät ja määräsivät ihmisten elämästä, mutta eivät kyenneet estämään aallon tulemista. Ja tieteestä kirja kertoo myös, ymmärryksen syntymisestä maailmasta, kyvystä nähdä millainen maailmankaikkeus todellisuudessa on.

Niin, ja vielä kirja kertoo kahdesta erilaisesta ihmisestä, jotka saarella joutuvat kosketuksiin toistensa kanssa, ja löytävät toisensa jopa siinä määrin että voisi puhua rakkaudesta. Mutta samalla on kyse myös ihmisen velvollisuuksista omaa kansaansa kohtaan, ja joskus yksityinen onni on pienestä kiinni, puhumattakaan siitä että joskus on asetettava muut ihmiset oman yksityisen onnen edelle, vaikka kuinka kipeää tekisi.

Niin, valtiosta tässä kirjassa on kyse, ihmisten yhdessä elämisestä, kasvusta ihmisyyteen, maailmassa jossa suuri aalto voi koska tahansa pyyhkäistä kaiken menemään. Surullinen, suurenmoisen lohdullinen tarina tässä lukijalle kerrotaan.

Ja sanottakoon vielä se, että pidin kirjaa varsin tavanomaisena kunnes tarina loppua kohden ikään kuin tiivistyi ja kirkastui, ja lukija tunsi ymmärtävänsä jotain olennaisen tärkeää tästä elämästä, tästä maailmasta, joka ei aivan omamme ole, mutta jossain aivan tässä lähellä kuitenkin.

Ei kommentteja: