Heli Slunga on kirjoittanut runoteoksen, jota räväkämpää en kyllä muista pitkään aikaan lukeneeni, jos koskaan: Orjan kirja (WSOY, 2012; ISBN 978-951-0-39212-6). Kirjan 83 sivussa ei juuri hellyyttä piisaa, osansa saavat niin miehet kuin naiset ja erityisesti maailman epäreiluus: murtuneet unelmat, rikotut lupaukset, vanhenemisen vääjäämättömyys.
Toisaalta, ehkä näissä runoissa voi nähdä myös ironiaa, ja joka tapauksessa naisnäkökulma on vahva, miehistä ei tässä kirjassa juuri hyvää sanaa sanota.
Tässä on ote eräästä runosta, sieltä vähemmän äksystä päästä, kertomaan miten Slunga kohteitaan kuvaa, säälimättä mutta kieltämättä myös tietyllä huumorilla:
[...] Viisikymppisen miehen alakulo on oven narinaa, naisen raivo teräviä kulmia, tikkuja, maniaa, viime viikolla mies osti hatun peittämään hiusrajan vääjäämätöntä nousua, nainen puolestaan hankki raipan ja stilettikorkoiset nahkasaappaat.
Pidinkö kirjasta? No, toisaalta kyllä pidin, vaikka tuntui kuin olisin ollut mustelmilla.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti