Luin tätä Italo Calvinon tarinakokoelmaa bussissa matkalla töihin ja töistä kotiin: Kenraali kirjastossa (Tammi, 2012; suom. Helinä Kangas; ISBN 978-951-31-5772-2). Teoksen alussa olevat, Calvinon nuorena kirjoittamat tarinat olivat niin hyviä, että joitakin niistä piti lukea useaan otteeseen.
Loppuosa teoksesta ei sekään ollut hassumpi, mutta mukana oli muutama ehkä turhan paatosmainen kertomus, eivätkä ne viehättäneet samassa määrin. No, Calvino joka tapauksessa on kiehtova kirjoittaja olkoon aihe mikä tahansa.
Tarinoissa on roppakaupalla ironiaa ja absurdeja käänteitä, ja Calvino kommentoi terävästi yhteiskunnan tilaa. Huumori on pistävää, mutta myös itseironiaa löytyy, eikä kirjoittaja kuvittele ymmärtävänsä kaikkia asioita paremmin kuin kukaan muu.
Calvinon tuotantoon tämä teos ei liene paras johdatus, mutta Calvinosta pitäville kyllä tällä kirjalla on arvoa, vähintäänkin se kuvaa jonkinlaisen kehityskulun siitä miten nuoren Calvinon absurdeista tarinoista ja faabeleista kasvoi kypsempi, ehkä mietteliäämpi kertoja.
Tekstit
47 Autopaikat ovat paljon metroa suurempi investointi
18 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti