Osmo Pekonen on tehnyt melkoisen työn kirjoittamalla teoksen Venus-planeetan tutkimisesta, ja samalla myös Venus-myytteihin liittyvistä ilmiöistä, puhumattakaan Venuksen havainnointiin liittyvistä tutkimusmatkoista eri puolille maapalloa: Salaperäinen Venus (Mäntykustannus, 2012; ISBN 9789525712605).
Näin teoksesta kerrotaan esittelytekstissä: "Venus on toisaalta antiikin rakkauden jumalatar, toisaalta Maata lähimmäksi tuleva aurinkokuntamme planeetta. Molemmissa muodoissaan Venus on yhtä salaperäinen. Kesäkuussa 2012 saimme nähdä Venuksen transition. Toisin sanoen Maasta katsoen Venus kohtasi Auringon. Kapteeni Cook matkusti vuonna 1769 Tahitille nähdäkseen tämän äärimmäisen harvinaisen ilmiön. Suomessa Venuksen transitio nähdään seuraavan kerran vasta vuonna 2247."
Teoksessa on sivuja 214, eikä se ole kooltaan ihan pieni, vaikka mahtuukin kyllä kirjahyllyyn, joten luettavaa ja tutkittavaa riittää.
Mielenkiintoista oli havaita, kuinka moni tiedemies on tavalla tai toisella ollut tekemisissä Venus-planeetan kanssa, ja miten käsitykset Venus-planeetasta muuttuivat ajan mittaan. Maailmankuva selkeytyi, mutta samalla muuttui myös tutkimuksen luonne.
Näin Pekonen: "Vuosien 1874 ja 1882 suuret ja hyvin varustetut Venus-retkikunnat eivät ole samalla tavalla jääneet elämään tieteenhistorian legendoina kuin 1700-luvun yksinäisten susien seikkailut. Tarinoita on liiankin paljon, yksi ei kohoa ylitse muiden. Elettiin jo rautateiden, höyrylaivojen ja lennättimen aikaa. Astronomien ei enää tarvinnut pelätä unohtuvansa vuosikausiksi Jumalan selän taakse kuten kovan onnen Le Gentilille kävi. Eurooppalaiset kolonialistit olivat viipaloineet melkein koko maailman etupiireikseen ja siirtomaikseen. Ne pingviinien asuttamat viimeiset Antarktiksen saaret, joilla Venusta havainnoitiin, olivat maapallon vihoviimeisiä paikkoja isäntää vailla. Täysin tuntemattomia kolkkia oli maailmassa enää vähän, eikä kaukomaille matkustaminen enää ollut tavatonta sinänsä."
PS: Unohtui todeta, että sain teoksen arviointikappaleen Osmo Pekoselta, mistä suuret kiitokset. Melkein kaikki tässä blogissa arvioidut kirjat olen lainannut kirjastosta, tai itse ostanut, mikä on aika lailla toinen tilanne kuin vuosia sitten kun kirjoitin lehtiin kirja-arvioita ja sain kustantajilta tätä varten teosten arviointikappaleita.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti