Kristina Carlson osaa kirjoittaa runoja, se tuli selväksi tästä kokoelmasta: Hämärän valo (Otava, 1986; ISBN 951-1-08562-X). Sivuja kokoelmassa on 106, eli se on varsin mittava, ja tyylilajejakin on monta, proosarunoihin asti.
Melko terävästi Carlson osaa sanoa, esimerkiksi tässä katkelmassa runosta:
Kaksi hullua samassa huoneessa. Toinen hakkaa naulaa kanta edellä seinään. Toinen sanoo: »Tuohan on toisen seinän naula.»
Tämä taas sai miettiväksi:
Puutarha, salainen. Siellä missä kerran kävit.
Tässä taas tuli ihan uusi tunnelma kokoukselle:
Miksi heti kyyristyt odottamaan jumalten vihaa? Monta murhetta pitää kokousta, nyökyttelevät päitään. Kerrankin heillä on hyvä olla.
Tästä kokoelmasta pidin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti