Kun Jack Reacher -elokuva valloittaa valkokankaat, antaa se varmasti potkua myös Reacher-kirjoille, jos se nyt on tarpeenkaan. Luin Lee Childin jännärin One Shot englanniksi, mutta teos on myös suomennettu: Tappaja (Karisto, 2008; suom. Tero Kuittinen; ISBN 978-951-23-4975-3).
Tappaja-romaanista tehdyn elokuvan pääosaa esittää Tom Cruise. Tom Cruise?! - No, ehkä tämä toimii elokuvassa, kirjoissahan Reacher on raameiltaan varsinainen jättiläinen, eli isoihin saappaisiin Cruise astuu.
Mutta tavallaan Cruisen valinta elokuvan pääosaan on täysin luontevaa, sillä Reacher-jännärit ovat olleet kirjalistojen kärjessä saman tapaan kuin Cruise on ollut valkokankaan kestotähti.
Kirjassa on 432 sivua, ja juoni on tyypillinen Reacher-tarina, jossa koston, omankädenoikeuden ja väkivallan kierre pyörii Reacherin ympärillä, ja sankarimme tekee kerta toisensa jälkeen tyhjäksi roistojen aikeet. Mainittakoon, että elokuvassa juonia punovaa rikollista näyttelee saksalainen elokuvaohjaaja Werner Herzog.
Tässä kirjassa on sinänsä varsin mielenkiintoinen asetelma. Entinen armeijan tarkka-ampuja ampuu neljä ihmistä aukiolle, ja todisteet ampujaa vastaan ovat kiistattomia. Mutta ampuja ei suostu sanomaan muuta kuin että haluaa Reacherin paikalle.
Childin romaanit ovat pikalukuista aivot narikkaan -viihdettä, eikä niiden väkivallan ihannointi ole ongelmatonta.
Mutta toisaalta kirjoja pystyy lukemaan toisellakin tasolla, kriittisempänä kuvauksena amerikkalaisesta yhteiskunnasta, jossa Reacher ikään kuin edustaa eräänlaista amerikkalaista ihannetta ihmisestä joka kostaa vääryydet olkoon niihin syyllistynyt kuinka vahvassa asemassa tahansa.
Olen lukenut melkein kaikki Reacher-kirjat, paljastettakoon se tässä, mutta mitenkään erityisen ylpeä en tästä "saavutuksesta" ole. Child osaa kirjoittaa näitä Reacher-tarinoita, tapahtumien virta jyrää ensimmäisestä lauseesta lähtien, ja ehkä on hyväkin aika ajoin nollata tajunta tämän tyyppisellä jännärillä. Tässä vielä näyte englanninkielisen romaanin alusta:
Friday. Five o'clock in the afternoon. Maybe the hardest time to move unobserved through a city. Or, maybe the easiest. Because at five o'clock on a Friday nobody pays attention to anything. Except the road ahead.
The man with the rifle drove north. Not fast, not slow. Not drawing attention. Not standing out. He was in a light-coloured minivan that had seen better days. He was alone behind the wheel. He was wearing a light-coloured raincoat and the kind of shapeless light-coloured beanie hat that old guys wear on the golf course when the sun is out or the rain is falling. The hat had a two-tone red band all round it. It was pulled down low. The coat was buttoned up high. The man was wearing sunglasses, even though the van had dark windows and the sky was cloudy. And he was wearing gloves, even though winter was three months away and the weather wasn't cold.
Tekstit
2 kommenttia:
Olen lukenut ensimmäisen kirjan (Killing Floor) tuosta sarjasta. Tarkoitus olisi lukea ne kaikki loputkin tämän elämän aikana. Niin kuin mainitsitkin, kirjasarja vaikuttaa minustakin vain yhden kirjan lukeneena sopivalta "aivot narikkaan" -actionilta. Sellainen on ihan jees pieninä annoksina eli en kyllä lukisi koko sarjaa putkeen.
Täytyy kyllä sanoa, että olen järkyttynyt Tom Cruisen valinnasta Reacheriksi. Ei sovi minusta ollenkaan kys. rooliin ja luulen, että jää katsomatta koko elokuva. Minulla ei siis ole mitään Cruisea vastaan - ihan hyvä näyttelijä - mutta tuohon rooliin? Ehdoton ei.
Jep, kirjoja ei kyllä kannata perä-perää lukea, siinä määrin niiden juonenkulku on samanlaista, vähän niin kuin tv-sarjoissa (kuten Ritari Ässä aikoinaan) pystyy melkein sekunnin tarkkuudella ennustamaan milloin pahis tulee kuvioihin, milloin tapahtuu ensimmäinen käänne jne.
Mutta silti, kyllä näissä kirjoissa vaihtelua on, ja Reacher-hahmo muuttuu ajan mittaan, ja aika ajoin Child nostaa esille mielenkiintoisia viittauksia kirjallisuuteen, tieteeseen yms.
Lähetä kommentti