Jari Järvelä: Parempi maailma

Jari Järvelän romaani on pistävä kuvaus ihmisten hyväksikäytöstä, niin ihmiskaupassa kuin politiikassa: Parempi maailma (Tammi, 2012; ISBN 978-951-31-6867-4). Täytyy myös sanoa, että tämä kirja jäi elämään päänuppiin vielä lukemisen jälkeen, ja jälkivaikutus oli sen verran väkevä että tulkintani kirjan sanomasta jonkin verran muuttui.

Kirja nivoo yhteen useita eri tarinoita, joissa puhutaan vallankäytöstä ei tasoilla, olkoon sitten kyseessä diktatuuri, ihmisiä orjuuteen ajava pakolaisuus tai hyvinvointivaltion poliittinen pyrkyryys.

Se miten Järvelä kuvaa ihmiskauppaa oli suorastaan hyytävää, erityisesti se miten asiallisen toteavaa teksti on huolimatta sen kuvaamista kauheista asioista. Tässä ei käytetä ylimääräisiä tehokeinoja alleviivaamiseen kun itse tarina on niin järkyttävä.

Mutta se mikä jäi ajatuksissa elämään on tarina suomalaisesta poliitikosta, joka lausuu toimittajalle väärällä hetkellä sanan "neekeri" ja joutuu tämän takia jättämään ministerin pestinsä. Tästä alkaa elämänkriisi, joka saa lukijan asennoitumaan kohtalaisen sympaattisesti kohteeseensa, politiikkoon joka joutuu kaikkien sylkykupiksi ja syrjimäksi.

Mutta Järvelä kääntää kirjan lopussa - ja minun tapauksessani hyvän aikaa kirjan luettuani - asetelman päälaelleen. Syrjitty poliitikko nousee takaisin valtaan kääntämällä takkinsa ja ryhtymällä sytyttämään kirjanuotioita teoksista, joissa käytetään rasistisia sanoja. Tämä oli niin ristiriitainen juonenkäänne, että kesti kotvan aikaa sulatella asiaa.

Miten lopulta asian olin ymmärtävinäni on se, että populistinen politiikka sellaisena kuin nyt sen tunnemme voi hetkessä muuttua toisen näköiseksi, jos emme pidä varaamme. On ajateltava itse, ei ajauduttava poliittisen sanankäytön ansaan.

Ja loppujen lopuksi kyse on siitä, että näköjään elämme yhteiskunnassa jossa toisten ihmisten hyväksikäyttäminen on hyväksyttyä, kunhan se tehdään poliittisesti korrektilla tavalla. Vai onko sittenkään näin?