Lee Child: Tilinteko

Luin Lee Childin jännärin englanniksi nimellä Bad luck and trouble, mutta teos on myös suomennettu: Tilinteko (Karisto, 2012; suom. Jukka Jääskeläinen; ISBN 978-951-23-5483-2).

Suomenkielisen teoksen esittelytekstissä kerrotaan tarinasta näin:

Jack Reacheria on mahdoton jäljittää - mutta joku tuntuu tietävän, miten etsiä. Hänen tililleen tupsahtaa 1030 dollarin summa, ja numeroista muodostuu sotilaspoliisin radiokoodi: aseveli tarvitsee apua. Pian Reacher tapaa Los Angelesin lähiöviidakossa vanhan huippuyksikkönsä veteraanit, parhaista parhaat, kaikki jo asevoimien palveluksesta jättäytyneinä. Tai pikemminkin ne, jotka heistä ovat jäljellä. Yksi heistä on löytynyt aavikolta kuolleena ja ruhjottuna, mitä ilmeisimmin helikopterista pudotettuna. Kolme muuta on kateissa. Kaikki tietävät, että vanhoja kavereita ei jätetä - ja jos heidän auttamisensa on myöhäistä, heidän puolestaan täytyy kostaa.

Kostosta siis on kyse, mikä tuntuu olevan Reacher-kirjojen yleisin teema. Child järjestää Jack Reacherin vanhojen armeijakaverien kokoontumisajon, eikä kauan kestä ennen kuin pahisten juonet alkavat pahemman kerran mättää. Kirjassa liikutaan amerikkalaisen puolustusteollisuuden ympyröissä, ja terroristejakin on tuotu mausteeksi tarinaan.

Teos oli yksituumaisessa väkivaltaisuudessaan ja koston kierteen kuvaamisessa varsin armoton, eikä Child tällä kertaa tuonut tarinaan mitään syvällisempiä elementtejä, ainakin siltä tuntui. Aivot narikkaan viihdettä tämä, eikä mitenkään erityisen onnistunutta sellaista.

No, kyllähän kirjassa pohditaan myös Reacherin kyvyttömyyttä elää normaalia elämää, asettua aloilleen ja kantaa vastuuta:

O'Donnell asked, 'What are you running from?'

'I'm not running from anything'

'You could have kept the old shirt.'

'Slippery slope,' Reacher said. 'I carry a spare shirt, pretty soon I'm carrying spare pants. Then I'd need a suitcase. Next thing I know, I've got a house and a car and a savings plan and I'm filling out all kinds of forms.'

'People do that.'

'Not me.'

'So like I said, what are you running from?'

'From being like people, I guess.'