Antti Kylliäinen kirjoittaa hyveistä työelämässä, moraalista ja etiikasta, viitaten eritoten Aristoteleen ajatuksiin, mutta päivittäen nämä filosofiset pohdinnat tämän päivän maailmaan: Paksunahkaisuudesta suurisieluisuuteen - hyveet työssä ja elämässä (Otava, 2012; ISBN 978-951-1-26520-7).
Teos on suosittu, sillä tätä kirjoittaessa siitä oli Helmet-järjestelmässä 56 varausta, kirjoja 13 kappaletta. Mitenkään massiivinen tämä teos ei ole, 224 sivua, ja teos on oikein mukavaa luettavaa, konkreettista ja havainnollista, harvinaisen selkeää pohdintaa näinä aikoina kuin lehtien palstat ja jopa nettifoorumit täyttyvät johtamisjargonilla kyllästetyillä teksteillä.
Aristoteles ei ole itselleni koskaan erityisemmin kolahtanut, mutta Kylliäinen sai kiinnostumaan:
Aristoteleen mukaan hyveellisyys on onnellisuuden välttämätön ehto: ihminen, joka ei elämässään noudata hyveitä, ei voi olla onnellinen. Hyveellisyys ei kuitenkaan yksin riitä tuottamaan onnellisuutta ja hyvää elämää. Myös sattumalla, kohtalolla ja hyvällä onnella - tai oikeammin huonon onnen puutteella - on asiassa oma osuutensa.
Mutta hyveellisinkään ihminen ei kaikkea kestä, olkoon hänellä kuinka jalo ja suuri sielu tahansa. Kylliäinen lainaa Aristotelesta:
Mutta jos monet suuret onnettomuudet tuhoavat hänen mahdollisuutensa olla onnellinen, hän ei saa onnellisuuttaan takaisin lyhyessä ajassa. Ja jos se ollenkaan palaa, siihen tarvitaan pitkä ja täydellinen ajanjakso, jonka kuluessa hän saa osakseen paljon suurta onnea.
Kylliäinen toteaa, että Aristoteles korostaa lapsena saadun kasvatuksen merkitystä: "Koska hyveellisyydessä on kyse oikeanlaisesta suhtautumisesta nautintoihin ja kärsimyksiin, kasvatuksen olennaisena sisältönä on opettaa lapsi kokemaan iloa ja kärsimystä oikeista asioista oikealla tavalla."
Aristoteleen aikana ei tunnettu geenejä eikä meemejä, joten voisi ajatella että ajatukset hyveistä, moraalista ja etiikasta täytyy arvioida kokonaan uudelleen nykyisen tieteellisen tietämyksen pohjalta. Mutta Kylliäinen näkee Aristoteleen ajatuksissa paljon sellaista, joka on täysin ymmärrettävissä myös nykyisen maailmankuvamme raameissa: "Se että hyveiden ajatellaan olevan osa kulttuuria, ei siis tee niitä vähemmän todellisiksi eikä pienennä niiden arvoaja merkitystä, mutta kylläkin asettaa niille rajoituksia, jotka meidän on hyvä tiedostaa. [...] Se, että rehellisyys, oikeudenmukaisuus ja ystävyys merkitsevät eri sukupolville erilaisia asioita, tekee parhaimmillaan elämän mielenkiintoiseksi ja antaa tilaisuuden ymmärtää ihmisenä olemista uudella tavalla."
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti