Siperian sylissä

Aikamoinen kirja tämä on, Marianna Flinckenberg-Gluschkoffin kuvaus sukukansojemme elämästä: Siperian sylissä (Maahenki, 2011; ISBN 978-952-5870-35-0). Venäjän kielen lehtorina Helsingin yliopistossa toiminut Flinckenberg-Gluschkoff kertoo matkoistaan Siperiaan hantien, mansien ja nenetsien luokse. Samalla hän tallentaa kirjaansa katoamassa olevaa kansanperinnettä.

Todellisia kaukomatkoja tässä tehdään, useimmiten oman perheen kesken, olosuhteisiin jotka tuntuvat äärimmäisiltä Etelä-Suomen näkövinkkelistä.

Flinckenberg-Gluschkoff kertoo perinteistä ja uskomuksista, miesten ja naisten rooleista, esineiden "puhdistamisesta" esimerkiksi raudan avulla, siitä miksi lapsien leikkikaluiksi tehdyillä nukeilla ei saa olla ihmisen päätä.

Monen monta kurkistusta toisenlaiseen kulttuuriin ja elämään tämä kirja tarjoaa. Valokuvat ovat komeita myös, varsinkin vaatteista ja käyttöesineistä otetut; käden taidot ovat olleet kunniassa.

Kirjassa kerrotaan myös kulttuurien kohtaamisista, siitä miten Siperiaan matkanneet vieraat eivät ymmärrä paikallisia tapoja, loukkaavat tietämättömyyttään ja ymmärtämättömyyttään isäntiään.

Mutta haikea olo tästä kirjasta myös tulee: miten käy etnisten vähemmistöjen ja miten nykyajan kulttuuri vie mennessään vanhat tavat ja taidot. Luontokaan ei ole enää ennallaan, kun luonnonvaroja otetaan yhä kovemmin ottein teollisuuden käyttöön.

Matkakertomusten aatelia tämä kirja on, kaikessa nostalgisessa kauneudessaan.