André Kertész (1894–1985) oli mustavalkoisen valokuvan mestari. Hänen klassiset valokuvansa ovat sellaisia että ne jäävät mieleen, askarruttavat, saavat näkemään maailmassa ikään kuin uudenlaista geometriaa. Pieni kirja André Kertész (Thames & Hudson, 2007; ISBN 978-0-500-41063-9) tuo nämä valokuvat helposti saataville. Valokuvat on myös saatu tulostumaan hienovaraisessa kompleksisuudessaan.
Kirjan esipuheen on kirjoittanut Danièle Sallenave ja alkuperäisen ranskankielisen tekstin kääntäjinä ovat olleet Sheila Chevallier and Marianne Tinnell-Faure.
Kertész aloitti valokuvauksen juuri siihen aikaan kun tuli tarjolle kätevästi mukana kulkevia riittävän valovoimaisia kameroita. Valokuvaus oli tuohon aikaan tietenkin mustavalkoista. Kertész löysi kuvillaan ikään kuin tuntemattoman mantereen ja tutki mestarin lailla mustavalkoisen valokuvan geometriaa ja kielioppia: ”Black and white photography became the revelator of the world’s graphic truth and gave birth to the movement of concrete abstraction, realism and truth which it had borne. It is said that the visible is readable, that the world is made of signs to decipher, which are not always words, but ideograms, pictograms, photographs.”
Monet Kertészin valokuvista on otettu korkealta yläviistosta, ja tätä voikin pitää hänen tuotantonsa yhtenä keskeisenä tunnusmerkkinä. Näissä kuvissa maailma ikään kuin litistyy, sen abstrakti geometria tulee selkeästi esille, mutta mikä on erityisen merkille pantavaa, Kertészin kuvat ovat täynnä elämää: ”The world is a page, but a living one.”
Kertészin kuvissa on havaittavissa aina jonkinlainen etäisyys kuvaajan ja kuvattajien välillä, ikään kuin Kertész haluaisi ymmärtää kohdettaan paremmin pitämällä siihen vähän etäisyyttä: ”At his window, he is present in the world without being involved in it; he doesn’t walk on the same ground as those he will soon join. He keeps his distance from them in order to look at and understand them.”
Kertész oli kotonaan niin Unkarin maaseudulla kuin New Yorkin studiossaan, ja loi valokuvia jotka saavat pohtimaan elämää: ”Looking at his work, one could say that the photographer persuaded himself very early on that things offer themselves only to the one who knows to keep his distance. Everything then becomes clear, easy, decipherable. And the world finally consents to admit that, in reality, it is just a big book.”
Tämä kirja on pieni, mutta sen sisällä on suurenmoisia valokuvia.
call it madness
19 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti