Greg Bearin tieteisromaani Hull zero three (Gollancz, 2011; ISBN 978-0-575-10096-1) kertoo tähtienvälisestä matkailusta. Spekulatiivisia tieteiskirjallisuuden elementtejä on käytössä kohtuullisen vähän.
Monia avaruusseikkailun kliseitä tässä tarinassa on, mutta kokonaisuus pysyy silti kasassa realismin ansiosta. Esimerkiksi keinotekoisella painovoimalla ei temppuilla vaan keskipakoisvoima saa hoitaa tämmöiset kysymykset. Ja valoa nopeammalla matkustamisella ei edes spekuloida.
Bear saa lukijasta tuntumaan siltä, että kovin pitkälle ei tarvitse harpata nykyisestä tieteen ja tekniikan tasosta jotta jotain tämän kaltaista tähtien välistä matkailua voisi ajatella tapahtuvan.
Mikä tekee kirjasta kiinnostavan on sen keskittyminen pieniin teemoihin, yksittäisiin ihmisiin isojen voimien puristuksessa. Samalla lukijaan kylvetään epäily siitä, onko henkilöiden käsitys itsestään ja koetusta maailmasta todenmukainen.
Olennainen kysymys kuuluu: onko ihmiskunnalla oikeus valloittaa toisia planeettoja omaan käyttöönsä keinolla millä hyvänsä?
Ihmisten vieminen ja asuttaminen toisiin aurinkokuntiin on avaruudessa kulkevan aluksen tehtävä, siihen miehistö on valmistautunut. Mutta jotain on hullusti. Planeetalle laskeutumista varten kasvatettu Teacher, opettaja, herää alukseen jossa vallitsee kaaos.
Käy ilmi, että Teacherin kopioita on herätetty toimintaan kerta toisensa jälkeen, mutta aiemmat versiot ovat epäonnistuneet tehtävässään, mikä se sitten onkaan. Aluksessa on liikkeella outoja hirviöitä, joita Teacher joutuu pakenemaan. Ja kun hän törmää toisiin ihmisiin on epäselvää, voiko heihin luottaa sen enempää.
Mainio kertomus, ajatuksia herättävä tarina niistä rajoista joita älykkäällä sivilisaatiolla maailmankaikkeudessa on kohdattavanaan.
Tekstit
trusted documents
16 tuntia sitten
2 kommenttia:
Minä pidin tästä kovasti ja tämä jäi mietityttämään vielä moneksi päiväksi. Siitäkin huolimatta että kirjailija Christopher Priest vähätteli tätä samalla kun haukkui suurimman osan Clarke Awardin palkintoehdokaslistasta. Mitä vikaa siinä on, jos kirja kunnioittaa 1940- ja 1950-luvun perinteistä avaruusmatkustus-scifiä?
@Lukutoukka: Kas, en tiennyt että Priest on tähän ottanut kantaa - tosin en ole viime aikoina seurannut tieteiskirjallisuuden foorumeja. Aika mukavalla tavalla tässä kirjassa perinteitä kunnioitetaan ja samalal uudistetaan. Mutta harvemmin tämmöistä tieteiskirjallisuutta enää on osunut kohdalle, en kai ole osannut sitä etsiäkään.
Lähetä kommentti