Lumikuningas ja muita kertomuksia

Tämä Antti Jaatisen kertomuskokoelma meinasi jäädä lukematta, mutta sain kirjastosta jatkettua laina-aikaa, ja lopulta siihen tartuin: Lumikuningas ja muita kertomuksia (Atena, 2011; ISBN 978-951-796-756-3). Melko pitkistä kertomuksista, voisi sanoa novelleistakin, tässä kirjassa on kyse. Teoksen ensimmäinen kertomus, "Lumikuningas", sai hykertelemään.

Ihmettelin kirjailijan perehtyneisyyttä arkkitehtuuriin, kunnes älysin tarkistaa kirjailijaesittelyn ja huomasin että Jaatinen on ammatiltaan arkkitehti.

Tietämys arkkitehtuurista muodostaa Lumikuningas-novellin rungon, juuri sopivalla tavalla, sillä Jaatinen ei kuitenkaan sorru liian pedanttiseen arkkitehtuurin esittelyyn.

Lumikuningas-novellin minäkertojana pääsee suunnittelemaan miljardöörin uusgoottilaista jäälinnaa Lappiin.

Mikä tässä tarinassa on erinomaista on epäluotettava kertoja, joka yrittää keinolla millä tahansa selitellä parhain päin rakennusprojektista syntyneen katastrofin. Rivien välistä ja riveistä käy ilmi, miten arkkitehti kuppaa mesenaattiaan kaikin mahdollisin tavoin, ja samalla häneltä jää huomaamatta mesenaattinsa todellinen motivaatio rakennusprojektiin.

Novellista rakentuu kuva rakkaustarinasta, jossa rakkauden kohde ei ymmärrä mitään asiasta. Niinpä Lapin erämaahan katoaa sekä miljardiomaisuus että elämä. Jonkin verran tiivistämisen varaa tarinassa ehkä on, mutta mainio kertomus se joka tapauksessa on.

Kirjan kaksi muuta kertomusta ovat "Tuomas Korhosen viimeinen päivä" ja "Miljoona". Näissä on kummassakin oma tunnelmansa, viimeinen päivä kertoo eräänlaisesta kujanjuoksusta, ja miljoona taas siitä miten rahan kerääminen voi muuttua elämän sisällöksi.

Kumpikin tarina tuntuu ikään kuin sivuavan samaa teemaa kuin Lumikuningas, miehen roolia maailmassa. Väripaletti ei kauhean laaja ole mutta sopii näiden tarinoiden kokonaisuuteen.