Lepakkomies

Jo Nesbø on kirjailijanimi, johon olen useampaan otteeseen törmännyt viime kuukausina, mutta en ollut häntä koskaan lukenut. Olettaa sopii, että tämä kirja on jotensakin edustava esimerkki Nesbøn tuotannosta: Lepakkomies (Like, 7. painos, 2010; suom. Outi Menna; ISBN 978-952-01-0535-8).

Kirja kertoo Harry Hole -nimisestä norjalaisesta poliisista, joka matkustaa Australiaan selvittelemään siellä sattunutta kuolemantapausta. Ja ihan kohtuullisen uskottavasti Nesbø kuvaa Australiaa, sikäläistä puheenpartta myöten, sillä englanninkielisiä fraaseja on siroteltu tekstin sekaan.

Tarina tuntuu hyvin tarkoitushakuisesti rakennetulta. Teoksessa pohditaan vähemmistöjen tilannetta yhteiskunnassa, Australian alamaailmaa, huumerikollisuutta, eriarvoisuutta ja sen sellaisia yhteiskunnallisia teemoja.

Samalla piirretään Harry Holesta kuvaa poliisina, jolla on takanaan rankka kokemus, iso syyllisyyden taakka, ja samalla Australian keikka on ikään kuin viimeinen mahdollisuus osoittaa kykenevänsä polisiityöhön.

Mutta tuo tarkoitushakuisuus, se kyllä häiritsi, ja joitain osia tarinasta pystyi hyvin arvaamaan ennalta, eikä tarinakaan ihan loppuun asti jaksanut kiinnostaa: jätin kesken ja lunttasin kirjan loppuratkaisun teoksen lopusta.