Harjunpää ja poliisin poika

Tämä kirja iskee lukijaan, Matti Yrjänä Joensuun rikosromaani Harjunpää ja poliisin poika (Otava, 2007; ISBN 978-951-1-21711-4). Teoksen alaotsikkona on "romaani rikoksesta ja siitä mitä me emme näe omassa silmässämme", ja tästä Joensuu kertoo: ymmärtämättömyydestä sitä kohtaan mitä me toisille ihmisille aiheutamme.

Perimmäisten asioiden äärillä tässä ollaan, siinä pahassa olossa mitä aikuiset voivat siirtää tuleville sukupolville, pahan tekemisen ketjusta joka ei ole loppuakseen.

Harjunpää on Joensuun sijaiskärsijä, hahmo joka näkee, mutta samalla joutuu myös omassa elämässään mahdottomaan tilanteeseen. Kirjan kysymys on, miten poliisi voi työtään hoitaessaan selvitä ehjänä, niin ettei hänen perheensä ja lapsensa kärsi siitä väkivallasta jota poliisi työssään joutuu kohtaamaan.

Teos ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1983, eikä ole menettänyt ajankohtaisuuttaan, päinvastoin: sama paha olo ihmisiä edelleen vaivaa, sama sokeus omilla pahoille teoilleen.

Kirja kertoo Helsingin lähiöistä, Kontulasta, mutta samalla se kertoo koko Suomesta. Joensuu näkee, ja samalla hän näkee miten vähän ihmiset näkevät. Sokeus, sen näkeminen, siinä Joensuu oli mestari.