Huominen on liian kaukana

Chimamanda Ngozi Adichie oli itselleni täysin tuntematon nimi ennen kuin tartuin tähän novellikokoelmaan: Huominen on liian kaukana (Otava, 2011; suom. Sari Karhulahti; ISBN 978-951-1-24188-1). Adichie kuvaa afrikkalaista todellisuutta, sekä Afrikassa että tulokkaana Amerikassa.

Ja vaikka novellit eivät kaikilta osin täysin toimi, tuntuvat ne todellisilta, ei rakentamalla rakennetuilta vaan elämällä eletyiltä. Adichiella on paljon kerrottavaa, ja hän tarttu vaikeisiin aiheisiin kuten rasismi eri muodoissaan, ja vallankäytön muodot vahvojen ja heikko-osaisten välillä, sortumatta kuitenkaan täysin mustavalkoiseen ajatteluun.

Joissakin novelleissa jännite katkeaa lopussa, mutta tämä voi olla myös tarkoituksellinen tyylikeino, pyrkimys etäännyttää lukijaa aiheesta. Toisinkin olisi voinut tehdä.

Mutta pidin kyllä kokoelmasta, kokonaisuutena se on vahva, ja vaikka lukija ei voikaan todella ymmärtää mitä on elää kirjassa kuvattuja kohtaloita, ehkä hän on hiukan avoimempi näkemään toisten todellisuuksien mahdollisuudet kirjan luettuaan.