Austraasian viimeiset lapset

Tomi Kontio nuortenkirja Keväällä isä sai siivet jatkuu trilogien toisessa osassa Austraasian viimeiset lapset (Tammi, 2008; ISBN 978-951-31-4199-8).

Pidin ensimmäisestä osasta, ja luin sen lähes yhdeltä istumalta, mutta jotain puolivalmista siinä oli, ikään kuin Kontio ei olisi ihan itsekään uskonut tarinaansa. Tämä toinen kirja taas on kypsempi, kokonaisempi, ja rosoisuudessaan uskottavampi.

Kaksospojat pakenivat trilogian ensimmäisessä osassa hirveästä Huostolasta ja päätyivät Austraasiaan, joka tuntuu unelmien maailmalta. Mutta kaikki ei ole kunnossa, jotain olennaisen tärkeää puuttuu, ja sitä lapset lähtevät etsimään.

Voisiko olla niin, että hyvyyteen pakottaminen voi olla yhtä paha asia kuin pahuus, ja valinnan vapaus on niin olennainen osa ihmisyyttä että sen puute muuttaa ihmisen joksikin muuksi.

Lapset etsivät varjojaan Austraasian onnelasta, ja etsiminen tuo esille monenlaisia kysymyksiä ihmisyydestä. Kontion ihmishahmot ovat moniulotteisia, ja vaikka tämä kirja on lasten- ja nuortenkirjallisuutta, kyllä tätä lukee aikuinen, ja pääsee pohtimaan elämisen ehtoja.