Raksa

Tuomas Vimman romaani liioittelee, värittää ja vetää nurkkia suoriksi, eikä lukija pane sitä pahakseen: Raksa (Gummerus, 2011; ISBN 978-951-20-8597-2). Veijariromaani tässä on kyseessä, ja Paasilinna tuli kieltämättä mieleen, mutta kyllä Vimma osaa ihan omasta takaa kirjoittaa.

Romaani kertoo rakennusteollisuudesta, erityisesti korjausrakentamisesta ja sen mädännäisyydestä, lähtien liikkeelle ajatusleikistä: mitä jos olisi olemassa firma joka tekisi rakennusurakkoja laadukkaasti, edullisesti ja aikatauluissa pysyen. Siis fantasiakirjallisuutta!

Pätevän kuntokartoituksen Vimma kyllä tekee rakennusalasta, ja samalla hän tuulettaa mukavasti alan imagoakin, päästämättä helpolla myöskään viranomaisia, joiden toiminnasta löytyy yhtä ja toista ihmeteltävää.

Kovin uskottava romaani ei ole, mutta eihän uskottavuus kuulu veijariromaanien genreen. Päähenkilöstä ei oikein ota selvää, mutta kyllä hän sopii juonen kuljettamiseen, ja sivuhenkilöiden avulla tarinaan tulee vähän väriäkin. Psykologiseksi romaaniksi en tätä kirjaa sanoisi, sen verran paperinohuita hahmot ovat.

En juuri kirjaa laskenut käsistäni kun sitä lukemaan aloin. Raksa vei mukanaan.