Hallandin murha

Lainasin Pia Juulin romaanin kun huomasin sen kirjaston bestseller-hyllyssä lainausautomaatin vieressä. Nopealukuinen tämä kirja kyllä on: Hallandin murha (Atena, 2011; suom. Katriina Huttunen; ISBN 978-951-796-758-7). Kirja on sen verran lyhyt, että sitä voisi sanoa pienoisromaaniksi. Ja vaikka asetelmaltaan kirja on dekkari, mikään tavanomainen dekkari se ei ole.

Kirja käynnistää eräänä aamuna kun Bess herää laukaukseen, ja kohta käy ilmi että hänen miehensä on ammuttu torille, kodin lähelle. Tästä alkaa melkoinen asioiden selvittely, eikä niinkään syyllisen hakeminen vaan pikemminkin Bessin elämän solmujen avaaminen, välillä rajuillakin tavoilla.

Juul osaa kirjoittaa, vaikka paikka paikoin minä-muodossa kerrottu tarina tuottaa juonellisia ongelmia, kun Bess jää tapahtumista ulos ja aika ajoin Juul joutuu venyttämään kertomuksen uskottavuutta.

Entä selviääkö murha? No, tavallaan kyllä, ja tavallaan ei. Avoimeksi jää myös Bessin tulevaisuus, ja suhde tyttäreen johon hänellä ei ollut kosketusta vuosikausiin. Mutta hyvin Juul kirjoittaa kipeistäkin aiheista, ja ihmisten salaisuudet avaavat paljastuessaan samalla näköaloja siihen, miten vähän loppujen lopuksi toisista ihmisistä tiedämme, tai voimme tietää.