Jalo kivi

Yrjö Sepänmaa, Virpi Kaukio ja Liisa Heikkilä-Palo ovat toimittaneet erikoislaatuisen kirjan: Jalo kivi (Maahenki, 2010; ISBN 978-952-5652-81-9). Kun rupesin kirjaa lukemaan, en aluksi saanut oikein kiinni kysymyksestä, miksi kirja on olemassa.

Kustantaja kertoo teoksesta seuraavasti: "Jalo kivi on Maahengen ympäristöestetiikan kirjasarjan kuudes osa. Siinä lähdetään Maasta geosysteemeinä ja keskitytään kallioluontoon yhtenä maisemamuotona. Kiven ja kallion monia käyttöjä tutkitaan esine- ja rakennuskulttuurista ekomatkailuun. Kulttuurisia merkityksiä kartoitetaan uskomuksista kalliotaiteeseen ja uusimpaan kiven käyttöön perustuvaan puutarha- ja ympäristötaiteeseen."

Artikkelit on toimitettu vuonna 2007 Kolilla toteutetun Kiven ja kallion estetiikka -konferenssin esitelmistä, mikä varmaankin selittää miksi asiaan perehtymätön saa alkuun hiukan hajanaisen vaikutelman, ei oikein ymmärrä mikä teoksen artikkeleita yhdistää.

Mutta kirja on loppujen lopuksi oikein hieno, ja varsinkin sen sisältämät valokuvat, jotka jo nostavat kirjan tason korkealle. Ja vaikka ajatus teemojen hajanaisuudesta ei väistynytkään, monet artikkelit olivat erinomaisen kiinnostavia.

Kirjasta löytyy myös mukavia linkkejä muihin asioihin, esimerkiksi sivulla 178 viitataan Jerome K. Jeromen romaaniin Kolme miestä veneessä vuodelta 1889. Tässä "enimmäksen unohdetussa bestsellerissä" aikuiset miehet, joutilasta yläluokkaa kun olivat, "koleina talvipäivinä aivan vakavissaan keräilivät postimerkkien lisäksi mineraaleja ja järjestelivät kokoelmiaan kauniisiin puurasioihin".

Todettakoon, että aivan kokonaan unohdettu tämä romaani ei kuitenkaan ole.

Toinen teema, josta tykkäsin kovasti, oli japanilaista puutarhaa käsittelevät artikkelit, Yuriko Saiton "Japanilaisen puutarhan kivet ja lohkareet" ja Kazuo Makiokan "Kuinka laatia japanilainen puutarha".

Kummatkin olivat hienoja kirjoituksia, jo itsessään syy hankkia tämä kirja käsiinsä. (Olen japanilaisista puutarhoista maininnut jo aiemmin.)