Matti Yrjänä Joensuun romaani Väkivallan virkamies (Otava, 2010; ISBN 978-951-1-24842-2) oli juuri niin hyvä kuin kuvittelinkin. Alunperin vuonna 1976 kirjoitettu teos on kestänyt aikaa, eikä ihme, sillä tässä mennään niin poliisin kuin rikokseen johtaneen elämän nahkoihin, syvälle ihmisten sisälle.
Tämä on toinen lukemani Joensuun romaani. On hienoa että näitä vielä luettavaksi riittää, mutta toisaalta on surullista että kirjoja ei enää lisää tule. Joensuu kertoi niin rikollisista kuin poliiseista yhdessä teoksessaan enemmän kuin muut suomalaiset dekkarikirjailijat tusinassa kirjassa.
Näissä kirjoissa on rikos ja sen selvittely pikemminkin taustalla kuin kirjan keskiössä. Tarinansa ytimeen Joensuu nostaa poliisit ja erityisesti Harjunpään, joka vanhempana konstaapelina joutuu kohtaamisiin rikoksen kanssa tekemisissä olleiden ihmisten kanssa.
Kirjassa paljastuu yhtä ja toista niin suomalaisesta yhteiskunnasta kuin Harjunpäästä, joka jollakin tavalla edustaa meitä kaikkea. Poliisi-instituutio osoittautuu kulissiksi, jonka takana on tavallisia ihmisiä omine ongelmineen, eikä ole ketään supersankaria joka ongelmat ratkaisisi.
Hieno teos, ja on varma että Harjunpää-kirjoja tulee luettua lisääkin.
Tekstit
in the northern hemisphere
21 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti