Pääteasema

Alastair Reynolds oli itselleni uusi nimi, mutta tykästyin romaaniin Pääteasema (Like, 2011; suom. Hannu Tervaharju). Suosittu kirja: tätä arviot kirjoittaessani oli teoksesta Helmet-järjestelmässä yli 20 varausta, mikä on tieteiskirjalle paljon.

Kuvittelin, että tämä romaani olisi jatkoa sarjalle, sillä sen verran paljon siinä viitataan keskeisen henkilön, Quillon-nimisen lääkärin, aiempaan elämään. Mutta ilmeisesti näin ei olekaan, vaan teos on (ainakin tällä hetkellä) itsenäinen romaani.

Kirjassa kerrotaan tulevaisuuden maapallosta, tuhansien vuosien päässä tulevaisuudessa, jossa merkillinen avaruuteen ulottuva torni tarjoaa rinteillään ihmisille elinmahdollisuuksia.

Maailma on jakautunut vyöhykkeisiin, joilla on ikään kuin omat luonnonlakinsa: joillain vyöhykkeillä ei mikään elollinen kykene elämään, joillakin toimivat höyrykoneet, joillakin sähkö, joillakin edistynyt robotiikka ja nanotekniikka.

Teos oli ehkä turhan pitkitetty, mutta varsin sujuvaa kerrontaa kuitenkin. En ihan varma ole jaksanko Reynoldin pariin palata - sen verran työläs tämä kirja oli - mutta pidän nimen kyllä mielessä.