Ulla Syrjäsuon esikoiskoelma sai miettimään runon tekemisen vaikeutta: Kivet kasvavat hitaasti - runoja ja kuvia (Utla, 2004; ISBN 9789529929801). Jotain näissä runoissa on, mutta jotain sellaista joka minua ei juuri puhutellut.
Jäin kauas ulos.
Mutta jollekulle tämä kirja - Pasilan kirjavarastosta minulle Helmetin kautta toimitettu - on ollut kiinnostava, koska sivunnurkkia oli käännelty. Mutta edes nuo runot jotka jollekulle olivat olleet tärkeitä, eivät minua puhutelleet.
Yhden runon löysin, pääsin sisälle, ja ehkä se riittää:
Avaan ensyklopedian ja etsin koska en tiedä: mitä on maan takana mitä on meren sivulla mitä on ilman edessä mitä on tulen alla En ole katsonut uutisia en tiedä mitä tapahtuu minulle
Jotain tuttua tässä on - kaikuja muista runoista? - mutta kyllä tämä myös tuore on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti