Neljän tuulen risteys

Jukka Itkosen kirja Neljän tuulen risteys (LampLiteLtd, 2011; ISBN 9789526728377) sisältää runoja, tarinoita ja maalauksia. Takakannessa puhutaan poikkeuksellisen laajasta taiteellisesta tuotannosta ja hämmentävästä monipuolisuudesta, ja kyllä näin on: kirjailija, sanoittaja, lauluntekijä, kuvataiteilija.

Aloitin kirjan lukemisen lopusta, jälkisanoista, ja oli ehkä hyvä että niin tein, sillä siellä kehotettiin lukemaan kirja vielä uudestaan läpi. Mutta mukavasti valottivat professorit Hannu Itkonen ja Seppo Knuutila sitä, mistä Itkosen taiteessa on kyse, ja millaisesta elämästä tällainen taide syntyy.

Se mikä erityisesti kiehtoo ja hämmentää Itkosen taiteessa on sisäänviritetty leikillisyys, joka ei pyri nauruun houkuttelemaan mutta saa hyvälle mielellä. Humoristisia runojahan ei kovin hirveästi ole, eivätkä Itkosenkaan sellaisia ovat, mutta leikkisyyttä, sanoista ja teemoista ja asian esittelystä kumpuavaa, sitä riittää.

Se mikä itseäni erityisesti pohditutti oli se, miten Itkosten maalausten ja runojen välille syntyy kirjassa ikään kuin vuoropuhelu; samaa luovaa työtä ne ovat, samasta kädestä, samasta elämästä syntyneet.

Ehkä tähän sopii nostaa runo, joka myös kirjan takakanteen on painettu, nimeltään "Joka hiekanmuru", ja jonka Itkonen on omistanut Bob Dylanille:

Laulun aihe ilo
taikka suuri suru,
kaikkeudesta kertoo
joka hiekanmuru.

Kerran keikka päättyy,
ei sille mitään voida.
Siihen saakka antaa
kitaroiden soida.