Tutki ja kirjoita

Sirkka Hirsjärvi, Pirkko Remes ja Paula Sajavaara ovat luoneet erinomaisen johdatuksen asiatekstin kirjoittamiseen: Tutki ja kirjoita (Tammi, 2007; 13. osin uud. laitos; ISBN 978-951-26-5635-6).

Teos ”Tutki ja kirjoita” on mainio kirjoitusopas, eikä vain akateemista julkaisua suunnittelevalle tutkijalle. Kirja kertoo ajattelemisesta ja kirjoittamisesta myös yleisesti, ja sen opeista on hyötyä olkoon tehtävänä kirjoittaa vaikkapa lehtiartikkeli tai muistio.

Kirjassa todetaan, että vasta kirjoittaminen aktivoi ajatukset ja sitoo kirjoittajan asiaan, joten kannattaa alkoittaa yhtenäisten tekstijatkosen kirjoittaminen mahdollisimman pian. Ainakin itselläni tämä toimii. Ja vaikka myöhemmin usein joutuu kirjoittamaan lähes kaiken uudestaan ja poistamaan isoja osuuksia tekstistä, ajattelutyö ei olisi käynnistynyt ilman kirjoittamista.

Toinen hyvä idea on kirjoittaa asiasta hyvälle tutulle. Ei ehkä konkreettisesti vaan kuvitteellisesti, mutta olen tehnyt myös niin että olen kirjoittanut tuttavalleni sähköpostiviestin työn alla olleesta aiheesta suoraan sähköpostiohjelmassa. Ja vaikka en viestiä olisi lähettänytkään, siinä on syntynyt pitkä pätkä tekstiä kirjoitustyössä käytettäväksi. Ja joskus olen lähettänytkin sähköpostin, kysyen kommentteja alustavaan pohdintaan.

Kirjassa viitataan Stephen Kingin kirjoittamisohjeisiin, teokseen ”Kirjoittamisesta”, eikä tämä ole hassumpi lähde ollenkaan, liittyen siihen että kirjoittamista varten täytyy kirjoituspaikalla olla ovi, jonka on valmis sulkemaan: ”Ovi sulkee muun maailman ulos, mutta se myös sulkee sinut sisään ja pakottaa sinut keskittymään kirjoittamiseen.”

Kirjassa pohditaan syvällisesti tutkimusprosessia, siis niitä vaiheita joita tutkimuksen tekemiseen sisältyy.

Tutkimuksessa, sellaisena kuin sitä oikeasti reaalimaailmassa tehdään, on joskus vaikea hahmottaa, mikä on tutkimusprosessi ja sen vaihteet. Tästä hahmottamisen haasteesta syntyy samalla kysymys siitä, millaisessa prosessissa luodaan tutkimusaineistoihin kytkeytyvää metadataa.

Kirjassa ”Tutki ja kirjoita” (Hirsjärvi et al.) on monta erilaista hahmotelmaa tutkimuksen prosessille. Yksi luonnehdinta on ”tutkimusspiraali”, mistä sanotaan, että tutkimus on luonteeltaan

• syklinen, vaiheittainen
  
• päättymätön prosessi
  
• prosessi, joka voidaan aloittaa melkeinpä mistä kohtaa tahansa
  
• prosessi, joka ohjaa harkitsemaan uudestaan tehtyjä valintoja
  

Alla on kirjasta poimittuna kolme vaihtoehtoista hahmotelmaa tutkimussyklistä:

• aiheen valinta – metodin pohdinta – kirjallisuuden lukeminen – aineiston keruu – aineiston analyysi – kirjoittaminen – …
  
• valitse aihe – kerää tieto – arvioi materiaali – järjestä ideat, tulokset, muistiinpanot – kirjoita …
  
• aiheeseen perehtyminen (aihepiiri, tehtäväalue, …) – tutkimussuunnitelma (ongelman täsmentäminen, menetelmän valinta, aineiston keruu-, käsittely- ja raportointisuunnitelmat) – tutkimussuunnitelman toteutus (tutkimusaineiston keruu, analysointi ja tulkinta) – tutkimuksen raportointi …
  

Kuten yllä kuvatuista hahmotelmista käy ilmi, aineistot ovat hyvin keskeisessä roolissa olkoon tutkimussyklin jäsentäminen millainen tahansa.

Tämä on kovin kiehtovaa mutta myös kovin kompleksista. Voisiko tässä ajatella niin, että eräs ratkaistava asia tutkimuksen prosessissa on rakentaa ”kova ydin” sille että aineistot saadaan talteen ja kuvailtua yhteisesti sovituin menettelyin.

Aineistojen ympärille voisi syntyä tutkimusspiraalin eri vaiheista johdettujen palvelujen ja toimintojen kokonaisuuksia, osa yksittäisen tiedealan tai tutkimusongelman pohjalta, osa poikkitieteellisesti orientoituneita.

Yksi hyvin mielenkiintoinen asia on aineiston keruun, tutkimusidean ja metodin kokonaisuus, sillä nähdäkseni tässä ei ole mitenkään selkeää järjestystä vaan todellakin vaiheesta toiseen voidaan mennä uudelleen ja uudelleen.

Eräs kiehtova toimintakokonaisuus liittyy mielestäni aineistolähtöisiin tilanteisiin. Mieleen tulevat esim. foorumit tai toiminnot joilla tutkijat (ja muut toimijat) voivat kerätä ja etsiä tarvitsemaansa tietoa, luonnostella ideoita, kehitellä menetelmiä, ja taas palata aineistojen keräämisen vaiheeseen.

Tässä yhteydessä ei myöskään voi olla miettimättä ”crowdsourcing” -näkökulmaa, eli mitä apua aineistojen etsinnässä (ja samalla metadatan tuottamisessa!) voisi olla sosiaalisen median toimintamalleilla.

Kiehtovia ajatuskulkuja tästä kaikesta joka tapauksessa avautuu…

Niin, ja palatakseni tähän kirjaan, josta lipsuin sivupoluille: erinomainen teos!