Runokokoelma Sanoja surun hetkiin (Avain, 2011) on idealtaan kiinnostava: kokoelma lyhyitä runoja joiden yhteisenä teemana on suru eri muodoissaan. Mutta sitten ihmetyttää, kenelle tämä kirja oikein on suunnattu?
Onko teos ajateltu lahjakirjaksi, mihin viittaisi kovakantisuus ja sivujen kiemuraiset koristelut? Mutta hiukan erikoinen lahjakirja tämä kuitenkin olisi.
Entä onko teosta ajateltu lähteeksi vaikkapa hautajaisseppeleeseen kirjoitettavan värssyn etsintään? Ehkä se voi tämmöisenä toimiakin, mutta kovin vähän runoja - eli valinnanvaraa - kirjassa on: vain parikymmentä. (Tarkkaa lukua on vaikea sanoa kun sivunumeroita ei ole.)
Sekin ihmetyttää, että paperia tuhlataan niin paljon: monilla aukeamista on vain yksi, muutaman rivin runo. Ja jos aukeaman kummallakin sivulla on runo, eivät ne mitenkään erityisesti kuulu yhteen - miksi siis jättää osa sivuista tyhjiksi?
Kielenhuolto on jäänyt myös hiukan kesken, sillä P. Mustapään runon "Muisto" viimeinen rivi on kirjoitettu muodossa "on vaiti kaikka kauas lentänyt", missä käsittääkseni pitäisi lukea "taikka" eikä "kaikka".
Tekstit
in the northern hemisphere
16 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti