Allan Tiitta kertoo kiehtovan elämäntarinan: Sinisten maisemien mies - J.G. Granön tutkijantie 1882-1956 (SKS, 2011; ISBN 9789522222923). Kirja kertoo maantieteestä, joka oli kehittymässä itsenäiseksi tieteeksi, ja samalla se kertoo niin Suomen historiasta kuin Granöstä tutkijana ja yksityishenkilönä.
Kirjan takakannessa kuvataan teosta näin: "Granö oli Siperiaa ja Altai-vuoristoa kierrellyt tutkimusmatkailija, tietokirjailija ja valokuvaaja, yliopisto-opettaja, maanpinnanmuotojen ja maisemien tutkija, maisematieteen teorian kehittäjä ja tärkeä kansallinen vaikuttaja."
Kirja on kaikkea tätä, ja sen lisäksi myös erinomainen kuvaus tieteellisestä tutkimusmenetelmästä, joka ei ole todellisuudessa ollenkaan niin suoraviivainen kuin jälkikäteen joskus on kuviteltavissa. Tiitta kuvaa esimerkillisesti myös sivupolkuja ja harharetkiä sekä monenlaisia vastoinkäymisiä joita tutkimukseen liittyy.
Itseäni kiehtoi kirjassa aivan erityisesti sen valokuvat, ja niissä Granö oli mestari. Tiitta kirjoittaa: "Hänen valokuvansa olivat kansainvälistä tasoa, mutta oliko hän ottanut ne tutkijana vai taiteilijana. [...] Ehkä luontevinta on pitää häntä maiseman mestarina, jonka työskentelyssä taiteellinen näkemys limittyi saumattomasti tutkimuksellisiin tavoitteisiin."
Siis: sekä tutkija että taitelija; taiteilija ja tutkija. Jo tämä on syy perehtyä siihen, millainen oli Granön elämä.
several storylines
7 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti