Incognito

David Eagleman on kirjoittanut hienon kirjan ihmisaivoista, siitä millaisia me ihmiset olemme: Incognito: The Hidden Life of the Brain (Canongate Books, 2011). Moni muukin on kirjoittanut samasta aiheesta, ja Eagleman viittaa paljon tähän aiempaan kirjallisuuteen, mutta aika mainion yhteenvedon Eagleman tekee siitä, mitä tällä hetkellä ymmärrämme ihmisaivoista.

Jonkin verran täytyy antaa myös kritiikkiä, sillä mielestäni Eagleman käyttää suhteellisesti turhan paljon aikaa sen pohtimiseen, milloin ihminen on vastuussa tekemisistään, erityisesti oikeusistuimen päättäessä mahdollisesta syyntakeettomuudesta. Ehkä tämä johtuu amerikkalaisesta oikeusjärjestelmästä, joka on täynnä draamaa tämäntyyppisiin asioihin liittyen.

Eagleman kirjoittaa selkeästi, joskus tosin melkoisen maalailevaan sävyyn, esimerkiksi kuvatessaan ihmisaivojen olemusta: "Three pounds of the most complex material we have discovered in the universe. This is the mission control center that drives the whole operation, gathering dispatches through small portals in the armored bunker of the skull."

Ja aivoihin liittyy se, ettemme itse ymmärrä mitä kulissien takana tapahtuu: "When an idea is served from behind the scenes, your neural circuitry has been working on it for hours or days or years, consolidating information and trying out new combinations. But you take credit without further wonderment at the vast, hidden machinery behind the scenes."

Ja sekin on jännää miten vähän olemme tietoisia itsestämme: "In fact, we are not conscious of much of anything until we ask ourselves about it. What does your left shoe feel like on your foot right now? What pitch is the hum of the air conditioner in the background?"

Ja kaiken lisäksi aistit ja aivot valehtelevat kaiken aikaa: "So the first lesson about trusting your senses is: don't. Just because you believe something to be true, just because you know it's true, that doesn't mean it is true."

Ihminen on ohjelmoitu toimimaan tietyillä tavoilla: "Our preprogramming is deeply involved in social exchange—the way humans interact with one another. Social interaction has been critical to our species for millions of years, and as a result the social programs have worked their way deep down into the neural circuitry. […] These programs are inaccessible to us not because the are unimportant, but because they are critical."

Mielenkiintoista on erityisesti se, miten biologiassa ei keksitä vain yhtä ratkaisua ongelmaan, vaan ratkaisuja keksitään taukoamatta uudestaan. Tästä Eagleman antaa paljon esimerkkejä näköaistiin liittyen, esimerkiksi siihen miten tunnistamme liikkeen. Yhden monoliittisen ratkaisun sijasta meillä on lukuisa määrä ratkaisuja, jotka ovat vielä osittain päällekkäisiä. Mutta tämä toimii, ja on myös käytännössä kätevää, koska ratkaisut kilpailevat toistensa kanssa eikä yhden vikaantuminen estä koko järjestelmän toimintaa.

Mutta olemme loppujen lopuksi vasta alkutaipaleella aivojen ymmärtämisessä: "What a perplexing masterpiece the brain is, and how lucky we are to be in a generation that has the technology and the will to turn our attention to it. It is the most wondrous thing we have discovered in the universe, and it is us."