torstai 23. kesäkuuta 2011

Pieni kumikanoottikirja

Maarit Verrosen Pieni kumikanoottikirja (Tammi, 2011) on "pieni teos suuresta rakkaudesta Hemmoon, pieneen suureen esineeseen [...] Hemmo on yksilö. Se painaa 9 kiloa, mahtuu rinkkaan ja kulkee mukana myös jalan ja julkisilla liikuttaessa".

Verronen kertoo kumikanootistaan ja retkistä joita hän on tehnyt sen kanssa Vantaanjoen vesistöalueella. Näin Verronen luonnehtii kumikanoottimelontaa: "Se on itsessään niin hassua, ettei mikään ole merkittävästi hassumpaa."

Kirja on - hyvässä mielessä - kevyt, mutta samalla painava:"... maailma saattaisi olla parempi paikka, jos meikäläisiä hönttejä olisi enemmän. Elämä olisi hauskempaa, ihmiset onnellisempia ja saisivat ehkä vähemmän tyhmyyksiä aikaan. Kumpi sitten olisikin syy ja kumpi seuraus, olisiko paremmassa maailmassa enemmän tilaa kumiveneilylle, vai tekisikö enempi kellunta maailmasta paremman."

Jotenkin tuli mieleen, että Verrosen kirjaa voi hyvin arvioida Italo Calvinon teoksen Kuusi muistiota seuraavalle vuosituhannelle viidestä näkökulmasta: keveys, nopeus, täsmällisyys, näkyvyys ja moninaisuus.

Kirja on kevyt - ja mitä muuta ilmaa täynnä oleva kumikanootti voikaan olla? - mutta koskettaa syviä kysymyksiä, kuten ihmisen suhdetta ympäristöönsä ja ihmisen pyrkimystä löytää elämälleen sisältöä. Kirja on myös nopea, sillä se menee asiasta toiseen ripeään tahtiin, turhia venkoilematta ja selittelemättä, mikä tekee sen lukemisesta löytöretken jossa kaikkea ei ole kaluttu loppuun asti.

Ja täsmällinen, sitä kirja on, niin kuvatessaan kumikanootin käyttöä kuin ympäristöstä löytyneitä asioita tai vaikkapa kumiveneen ympäristökuormituksen määrittämistä. Ja näkyvyys - tarina on hyvinkin visuaalisesti kerrottu, ja se käyttää näköaistia hyväkseen tarinan kertomisessa.

Ja moninaisuus: teos penkoo asioita hyvin monesta näkökulmasta, joista monet ovat varsin yllättäviä, kuten esimerkiksi se kun Verronen huomaa virheitä kartassa ja rupeaa hakemaan selitystä tai korjausta tilanteeseen.

Kuinka sattuikaan, tätä kirjoittaessa oli päivän lehdessä juttu veneilijöistä, jotka lähtevät merelle pelkän puhelinluettelosta otetun kartan avulla. Puhelinluettelon kartta Verrosellakin on käytössä retkillään, mutta kumikanoottikäyttöön tämä tuntuu riittävän erinomaisesti. Ja eihän kumikanootilla avomerelle pidä lähteä, minkä Verronen erinomaisesti tuo esiin kertoessaan kumikanootin käsiteltävyyden vaikeuksista.

Toisin sanoen: tämä kirja on pieni helmi, ja vaikka en saanutkaan hillitöntä halua ostaa oma kumikanootti, kyllä tässä melkoisen löytöretken tuli tehneeksi kirjaa lukiessaan, varsinkin kun osa Vantaanjoen maisemista on ennestään tuttuja.

Ei kommentteja: