Kuusi muistiota seuraavalle vuosituhannelle

Italo Calvinon juuri ennen kuolemaansa kirjoittamat "Amerikan esitelmät" on koottu kirjaksi Kuusi muistiota seuraavalle vuosituhannelle (Loki-kirja, 1996). Kustantaja toteaa Calvinosta näin: "Italo Calvino (1923–1985) oli Italian sodanjälkeisen kirjallisuuden suurimpia nimiä. Hänen kirjansa ovat valloittaneet koko maailman ja hän sai aikanaan lukemattomia kirjallisuuspalkintoja."

Vaikka kirjan nimessä puhutaan kuudesta muistiosta, niitä on vain viisi, sillä kuudetta Calvino ei ehtinyt edes aloittaa ennen kuolemaansa vuonna 1985. Kirjoitukset oli tehty kuuden luennon sarjaan, jonka Harvardin yliopisto oli Calvinolta tilannut.

Kuusi muistiota kertoo siitä, miten Calvino näki kirjoittamisensa: mitä hän halusi saada aikaan ja millä keinoin. Hyvin harvoin pääsee samalla tavalla kurkistamaan kirjailijan "laboratorioon", siihen mitä tapahtuu kun teksti syntyy. Samalla Calvino kytkee oman kirjoittamisensa muiden kirjoittajien työhön, alkaen antiikista ja päätyen 1980-luvulle.

Kirjastosta lainaamani pokkari oli harvinaisen paljon käytössä kulunut, sillä sen sivun nurkkia oli taiteltu niin ylhäältä kuin alhaalta, joskus useampaan kertaankin. Luettu teos!

Monessa mielessä Calvino tuntuu olevan edellä aikaansa: "Toista teollista vallankumousta eivät edusta murskaavan raskaat kuvat, kuten valssainpuristimet ja teräsvalut, vaan se välittyy kuin bitteinä etenevä informaatiovirta, joka kulkee verkoissa elektronisten sykäysten muodossa. Rautakoneet ovat yhä olemassa, mutta ne tottelevat painottomia informaatioyksiköitä."

Viiden kirjoituksen otsikot ovat seuraavat: keveys, nopeus, täsmällisyys, näkyvyys ja moninaisuus. Näiden otsikoiden puitteissa Calvino esittelee oman näkemyksensä siitä, miten kirjailija voi toimia yhteiskunnassa, jossa kieltä ei enää arvosteta ja hallita kuten ennen.

Esimerkiksi keveys nousee Calvinolla teemaksi joka on hyvin syvällinen: "mietteliäisyyden keveys" joka "voi saada kevytmielisyyden näyttämään raskaalta ja samealta". Keveys on filosofiaan ja tieteeseen perustuva tapa nähdä maailma.

Samaan teemaan liittyy informaation yliannostelu: "Nykyisin meitä pommitetaan sellaisella kuvamäärällä, ettemme enää pysty erottamaan välittömiä kokemuksia siitä, minkä olemme nähneet muutaman sekunnin ajan televisiossa. Muisti peittyy kuvan palasista koostuvien kerrostumien alle kuin roskasäiliö, ja käy yhä epätodennäköisemmäksi että yksikään monista hahmoista kykenisi kokoamaan sieltä esiin."

Yhteenveto: Viisas ja inhimillinen kuvaus siitä mitä on elää kirjailijana nykyisessä yhteiskunnassa - ja ehdottoman ajankohtainen tällä vuosituhannella!