Räsymatto levitoi - arkirunoja

Tuula Sandström tekee vaikutuksen tällä runokokoelmallaan: Räsymatto levitoi - arkirunoja (Enostone, 2011; ISBN 978-952-5960-04-4). Ehkä näissä runoissa arkeakin on, mutta en minä näitä kyllä erityisen arkisina pitäisi, paitsi sillä tavalla että arki on elämää, elämä on arjessa.

Runokirjassa on 131 sivua, eli mitenkään ohut vihkonen tämä ei ole. Ihan kaikki runot eivät kolahtaneet, mutta miksi pitäisikään. mutta joskus lyhytkin runo voi riittää kertomaan olennaisen:

Naura täyttä kurkkua
kun on ampiainen nielussa.

Huumoria näissä runoissa on, jonkinlaiseksi ironiaksikin tyylilajia ajoittain voisi sanoa:

Minulla on ongelma:
yö on loputon ja
paperi jo lopussa.

Huomenna
sinä löydät itsesi
tämän kaupungin
seinäkirjoituksista.

Ja mukana on lempeää havainnointia elämästä:

Patikkaretkellä palatessa
havunneulanen hiuksissa

on paljon paljon muuta
kuin kuivunutta puuta

Ja vaikka tässäkin runossa on arki läsnä, sen sanoma on kaikkea muuta kuin arkinen:

Minulle pyhyys
on käsin kosketeltavaa

syvää ihoa, veren sykettä,
sinua

Hieno kokoelma, runoja!