Jääkenttä

Roberto Bolañosta en tiennyt mitään ennen kuin tartuin tähän romaaniin, ja kirja teki melkoisen vaikutuksen: Jääkenttä (Sammakko, 2012; suom. Einari Aaltonen; ISBN 978-952-483-196-3). Bolaño kertoo rikoksesta, puukottamalla tehdystä surmasta, eikä oikeastaan kyse ole rikoksen selvittämisestä vaan useiden henkilöiden erilaisista näkemyksistä siihen mitä tapahtui.

Kirja koostuu katkelmista, kukin kirjoitettu jonkin henkilön näkökulmasta, ja nämä lomittuvat, osin päällekkäin, mutta osin myös niin että tarinassa on ilmiselviä aukkoja, koko totuus ei paljastu koskaan.

Kirjan nimi viittaa taitoluisteluun, siis jäähän, ja erilaisiin päähänpiintymiin mitä ihmisillä on: nuorella taitoluistelulla, Z-nimisen kaupungin poliitikoilla, maahanmuuttajilla, kerjäläisillä ja niin edelleen. Kirjan teemaksi voisi sanoa juurettomuutta, mutta se olisi yksinkertaistamista; satiiriakin kirjassa on, mutta toisaalta jotain myötämielistä kirjassa on sen varsin ankeasta maailmankuvasta huolimatta.

Espanjasta kirja piirtää vähemmän mairittelevaa kuvaa, erityisesti poliittisesta juonittelusta ja kaikenlaisesta keplottelusta. Mutta samalla kerrotaan myös ihmisistä, jotka yrittävät selvitä päivästä päivään niukoin eväin ja joskus ilman eväitä ollenkaan. Kylmä tarina, mutta jotain lämmintä tässä silti kuitenkin oli.