Lee Friedlander kuvasi vuosina 1957-1974 New Orleansin asukkaita ja jazz-muusikoita, ja tuloksena on vaikuttava valokuvateos: The jazz people of New Orleans (Cape, 1992; ISBN 0-224-03051-5). Teoksen jälkisanat on kirjoittanut Whitney Balliett.
Friedlander on tunnettu omaperäisestä tavastaan kuvata kaupunkien sosiaalista ympäristöä, ja hänen tyyliään usein kopioidaan, esimerkiksi kauppojen näyteikkunoiden heijastusten käyttöä osana valokuvan kuvakieltä.
Tässä kirjassa Friedlander ei kovin paljon temppuile valokuvien sommitteluilla, vaikka kyllä niistä tunnistaa omaperäisen tyylin. Mitenkään siloiteltu ei tämän kirjan New Orleans ole, pikemminkin karhea ja hiomaton, elämän kuluttama ja kolhaisema.
Friedlanderin muotokuvat näyttävät muusikoita kotonaan, tutuissa paikoissa, mistä johtuen kuvissa on tavattoman luonteva tuntu. Kuvien muusikot ovat useimmat jo varsin iäkkäitä, ja monet kuolivat vuoteen 1974 mennessä, jolloin Friedlander vielä kävi heitä kuvaamassa. Köyhyys näkyy kuvissa, mutta niissä näkyy myös musiikin läsnäolo, olkoon kyseessä sitten hautajaiset, yöklubi tai musisointi ystävien kesken.
Mustaa musiikkia, sitä tämän kirjan valokuvissa on, elämän makua ja rytmiä.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti