Ernest Cline on kirjoittanut romaanin, joka tuntuu videopeliltä, ja sellaisista se kertookin, tai pikemminkin ihmisistä joille tietokonepelit ovat kaikki kaikessa: Ready player one (Gummerus, 2012; suom. J. Pekka Mäkelä; ISBN 978-951-20-8840-9).
Kirja on luokiteltu nuortenkirjallisuudeksi, ja kyllä se nuorille sopiinee, mutta itse koin että kirjassa on ehkä eniten annettavaa niille jotka joskus 1980-luvulla innostuivat tietokonepeleistä ja uppoutuivat sen ajan populaarikulttuuriin.
Kirjassa eletään vuotta 2044, joka kovasti muistuttaa tätä päivää, mutta on siitä kyllä jonkin verran muuttunut sekä huonompaan että osin parempaan. Maapallo on ryöstöviljelty, ja ihmiskunta viettää aikaansa pelimaailmoissa jonne voi paeta ankeaa todellisuutta.
Peli-imperiumin omistaja James Halliday testamenttaa omaisuutensa sille, joka pystyy löytämään pelimaailmaan kätketyn "pääsiäismunan". Ja jotta aarteen etsintä onnistuu, täytyy etsijän hallita yksityiskohtaisen tarkasti niin klassiset videopelit kuin 1980-luvun populaarikulttuuria.
Tästä lähtökohdasta Cline punoo aivan kelvollisen tarinan, joka pursuaa yksityiskohtien paljoutta ja nautiskelee videopelien yksityiskohdilla ja kätketyillä salaisuuksilla. En kyllä ihan kaikkea jaksanut lukea läpi, ja tarinakin on paikka paikoin läpinäkyvä, mutta jotenkin sekin sopii tähän yhteyteen, peleistähän tässä on kyse.
Kevyttä viihdettä, mutta nautittavassa paketissa!
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti