Miniä

Tuomas Kyrön kirja on pieni mutta herkullinen kuvaus sukupolvien kuilusta, ja sen ylittämisestä: Miniä (Kirjakauppaliitto, 2012; ISBN 978-952-67705-0-5). Nyt pääsee ääneen mielensäpahoittajan miniä, jonka suhde appiukkoon on jotakuinkin jännitteinen.

Mutta kuinkas käykään, saattaa se olla niinkin että mielensäpahoittajalla ei ole ollenkaan hassumpi miniä, ja miniä, niin, saattaa appiukkoaan halatakin jos sille päälle sattuu.

Kirjasta kerrotaan seuraavaa: "Kirjaa jaettiin ilmaiseksi kirjanostajille Kirjan ja ruusun päivänä 23.4.2012. Kirjaa ei voinut ostaa erikseen ja sitä jaettiin vain yhtenä päivänä." No, kyllä kirjan kuitenkin kirjastosta saa lainattua, ja suosittukin se on, tätä kirjoittaessa Helmet-järjestelmässä oli varauksia 108, kappaleita 190.

Kirja on monologimuotoinen, ja huumorissa on aika lailla tuttua, mutta nyt näkökulma on toinen, työssään pätevän ja elämässä pitkälle päässeen naisen, joka suhtautuu uraansa vakavasti ja jolla on vahvat mielipiteet elämästä.

No, tästä tuleekin mieleen, että vahvoja mielipiteitä on mielensäpahoittajallakin, eli törmäyskurssilla tässä ollaan siinä vaihessa kun miniä saa appiukon hoidettavakseen kun mies ja lapset ovat muualla.

Tilanne pääsee vähän kiristymäänkin, kun työkiireet iskevät samaan aikaan appiukon tulon kanssa: "Mietin tilaanko paikalle poliisin vai sosiaaliviranomaiset ja ketä varten. Minua vai appiukkoa? Kuka tässä on vaarallinen kenelle?"

Kirjassa on mainioita tökkäyksiä elämän syrjään, ihmisenä olemiseen: "Luulisin, että meistä löytyy aina myös vastakohta sille kuvalle jonka pyrimme itsestämme antamaan. Nöyrässä on ylimielisyys. Älykkäässä tyhmyys. Synkässä piilottelee salainen ilo. Jos me oikeasti olisimme sitä mitä ensitapaamisella näyttelemme, eläisimme hyvin oudossa maailmassa."

Erinomainen pieni kirja isosta asiasta, elämisen taidosta. Ja hyvistä perunoista, tietenkin.