Avain - muutosprojektista menestys

Aaro Ollikainen on kirjoittanut romaanimuotoisen johtamisoppaan, joka osoittautui asiapitoiseksi ja mukaansatempaavaksi: Avain - muutosprojektista menestys (Kansanvalistusseura, 2012; ISBN 978-951-9140-63-6). Sivujakaan kirjassa ei ole paljon, 191, joten sen lukee nopeasti, eikä kirjassa ole tiiviydestä johtuen juurikaan tyhjäkäyntiä.

Kirja kertoo projektipäälliköstä, joka saa johdettavakseen aikataulultaan kireän muutosprojektin. Yrityksen eri osien täytyy tehdä tiivistä yhteistyötä, mikä ei ole helppo lähtökohta. Lisäksi projektilla on haasteena saada varmistettua johdon tuki yritysfuusiota valmisteltaessa.

Romaanimuotoinen kirja toimii hyvin projektijohtamisen oppaana, ehkä johtuen siitä että oppaassa käydään projektin asiat läpi aikajärjestyksessä. Samalla käsitellään asioita joita ei välttämättä normaaleissa projektijohtamisoppaissa tuoda esille. Ollikainen on rakentanut henkilökavalkadinsa sillä tavalla, että sen avulla pystyy havainnollistamaan sekä projektityön huippuosaamista ("mentorihahmo") että kompastuskiviä (projektiryhmän sisäiset ristiriidat).

Ollikainen kehottaa kiinnittämään huomiota ihmisiin, unohtamatta hyvää suunnittelua ja riskeihin varautumista. Kirjasta löytyy hyviä tiivistyksiä olennaisista asioista, esimerkiksi seuraavaan tapaan: ”Ihmiset ensin, asiat sitten. Oikeat ihmiset ovat projektin menestystekijä. […] Menestyvät projektitiimit eivät synny itsestään, ne perustetaan syystä ja niitä rakennetaan tavoitteellisesti.”

Epävarmuus kuuluu projektiin ja sen suunnitteluun, ja tähän liittyen Ollikainen kehottaa kiinnittämään huomiota oletuksiin: ”Oleellista tässä on ymmärtää, milloin oletamme ja kirjoittaa kaikki oletukset huolella ylös.”

Ollikainen tuo hyvin esille sen vaaran, että projektipäällikkö yrittää tehdä asioita itse antamatta projektitiimille mahdollisuutta tarttua toimeen: ”[P]itää antaa ihmisten itse ratkaista omat ongelmansa. Muuten he eivät ikinä opi ratkaisemaan niitä itse – koska on aina jotenkin helpompaa tai houkuttelevampaa uppoutua keskinäisiin ristiriitoihin tai näkemyseroihin.”

Ihmisiä Ollikainen kuvaa nopeasti luonnostellen, ja paikka paikoin luonnehdinta on aika terävääkin: ”Kalle taatusti naputti rakkauskirjeenkin Excel-tiedostoon, joka oli väärällään makroja.”

Romaanimuoto mahdollistaa sen, että projektityön olennaiset ongelmatilanteet tulevat esille kertomuksen kautta, esimerkiksi ilmapiiriin liittyvät kysymykset. Ollikainen myös tiivistää nämä huomiot ”projektipäällikön päiväkirjan” avulla, mikä on mainio kerronnallinen ratkaisu limittää projektityön ohjeita ja tarinankerrontaa. Tässä eräs kirjaus: ”Pelko ja viha tarttuvat helposti muihin, ne joko leviävät nopeasti tai aikaansaavat vastareaktioita. Projektipäällikön tehtävä on suojata ihmisiä kielteisiltä tunteilta.”

Hyvää oli sekin, ettei tarinan päähenkilö ole mikään supersankari, vaan hän erehtyy tekemisissään useammankin kerran, niin että koko projekti on vaakalaudalla. Mutta tämänkin Ollikainen onnistuu tekemään hienovaraisesti syyllistymättä liialliseen osoittelemiseen.

Erinomainen johtamisopas, romaanin muodossa kerrottuna, ja olin kyllä yllättynyt siitä, miten hyvin tämä paketti toimii.