Kirjoituksia kellarista - ohut kirja Dostojevskilta

Helsingin kaupunginkirjasto on avuliaasti tehnyt suosituslistan ohuista klassikoista, joiden avulla pääsee tutustumaan maailmankirjallisuuden huippuihin tarvitsematta kahlata läpi satojen sivujen laajuisia teoksia: "Ota maailmankirjallisuuden merkkiteokset haltuun alta aikayksikön! Tiiviitä lukukokemuksia, sivuja alle 200!"

Listalta löytyy Dostojevskin Kirjoituksia kellarista, joka onkin varsin reipasotteinen johdatus Dostojevskin kerrontaan. Teos on kirjoitettu "nuoren vihaisen miehen" minä-perspektiivistä, eikä Dostojevski päästä lukijaa vähällä vaan pusertautuu melkein väkisin - mutta niin että lukijalle hyvää tekee - päähenkilön mielenmaisemaan. (Kirjoitin teoksesta pari sanaa jo aiemmin.)

Dostojevskin ainutlaatuinen huumori tekee tekstistä lukukokemuksen jollaisia on harvassa. On oikeastaan harmi että kirja on niin ohut - sen ei toivoisi loppuvan koskaan.

Seuraavasti toteaa Helsingin kaupunginkirjasto teoksesta: "Väitetään, että kellariloukon yksinäinen mies on maailmankirjallisuuden ensimmäinen eksistentialisti. Syytääkö hän kellaristaan vavisuttavaa filosofista pohdintaa vai hermoherkän ja helposti loukkaantuvan sivullisen sanatulvaa? Tämä klassikko on ollut monelle järisyttävä elämys."

Mikä itseäni ihmetytti oli se miten tavattoman ajaton on kirjan kertojan hahmo, ja se toistuu toistumistaan myöhemmissä klassikoissa. Ja on ikään kuin teos ennakoisi myöhempiä, muiden kirjoittamia mestariteoksia. Dostojevskin kellarissa näyttää olevan kasvamassa Kafkan hyönteiseksi muuttuva mies (tästä vielä lisää) sekä pitkä jono muita keskeisiä kirjallisuuden hahmoja.

Onko tämä teos lopullinen määritelmä angst-kokemukselle - vai lähtölaukaus maailmantuskan uudenlaiseen käsittelyyn kaunokirjallisuudessa?

Tähän loppuun kaksi lainausta teoksesta.

Nyt minun tekee mieli kertoa teille, hyvä herrasväki, halusittepa kuunnella tai ette, miksi minä en ole pystynyt muuttumaan edes hyönteiseksi. Sanon teille juhlallisesti, että olen monta kertaa halunnut muuttua hyönteiseksi. Mutta sitäkään minulle ei ole suotu.

Olisiko tässä kuvastelemassa Kafkan hyönteiseksi muuttuva mies? Ja sitten vielä toinen lainaus:

Ja miksi olette niin lujan, niin voitonriemuisen varmoja siitä, että vain normaali ja positiivinen - lyhyesti yksinomaan hyvinvointi - on eduksi ihmiselle. Eikö järki erehdy perusteluissaan? Sillä ehkä ihminen rakastaa muutakin kuin hyvinvointia? Entä jos hän rakastaa kärsimystä aivan yhtä paljon? Ehkä kärsimys on hänelle täsmälleen yhtä edullista kuin hyvinvointi.

Jotenkin tuo jälkimmäinen lainaus kuvastaa Dostojevskin koko tuotantoa. Teosta Kirjoituksia kellarista on sanottu avaimeksi Dostojevskin koko tuotantoon, peruskiveksi jolle kaikki rakentuu. Ja näin taitaa tosiaan olla.