Onko Facebook hyvä vai paha?

Taloussanomissa oli mielenkiintoinen analyysi Facebook-yrityksestä, jossa pohdittiin yrityksen ja sen perustajan tavoitteita ja toimintafilosofiaa. Jo yli 500 miljoonaa ihmistä on Facebookin käyttäjiä, ja kasvu näyttää jatkuvan ripeänä. Facebook on noussut nettipalveluissa nopeasti vakavaksi haastajaksi Microsoftille ja Googlelle.

Mutta mikä on Facebookin todellinen tavoite? Näin Taloussanomat:

Vaikka Facebookista voi tulla mainosmarkkinoiden kaikkien aikojen rahantekokone, se ei riitä ainakaan Mark Zuckerbergille.

The Facebook Effect -kirjan mukaan Zuckerbergin tavoitteena on rakentaa Facebookista koko – tai ainakin verkkoon liittyneen – ihmiskunnan hakemisto, joka luo suoran yhteyden minkä tahansa yksilöiden välille.

Zuckerberg näyttää uskovan täydelliseen naiiviuteen asti, että ihmiset, ryhmät ja yhteiskunnat valitsevat oikein ja tekevät hyvää, jos vain viestit saisivat kulkea vapaasti. Hänelle avoimuus on kaiken avaaja, selittäjä ja mahdollistaja.

Tässä olisi paljonkin pohdittavaa, erityisesti liittyen siihen missä määrin avoimuus ja säätelemättömyys tuottaa hyviä seuraamuksia. Tähän väliin sopii lainaus Dostojevskilta teoksesta Kirjoituksia kellarista:

Ja miksi olette niin lujan, niin voitonriemuisen varmoja siitä, että vain normaali ja positiivinen - lyhyesti yksinomaan hyvinvointi - on eduksi ihmiselle. Eikö järki erehdy perusteluissaan? Sillä ehkä ihminen rakastaa muutakin kuin hyvinvointia? Entä jos hän rakastaa kärsimystä aivan yhtä paljon? Ehkä kärsimys on hänelle täsmälleen yhtä edullista kuin hyvinvointi.

Dostojevski näki, että ihminen ei toimillaan tavoittele vain hyvää - usein juuri päinvastainen houkuttelee, asioiden sotkeminen, tuhoaminen ja likaaminen. Ja tämä pätee yhtä hyvin reaalimaailmassa kuin Facebookissa. Voi jopa olla että Facebookin kaltainen järjestelmä salliin kärsimyksen tuottamisen ja pahan tekemisen ainutlaatuisen suuressa mittakaavassa.

Mutta jatketaan Taloussanoman lainaamista vielä kerran:

Yhtiön visiona on rakentaa internetiin universaali tunnistautumisjärjestelmä. Se tarjoaa jo muun muassa yrityksille mahdollisuutta hoitaa rekisteröitymiset omiin verkkopalveluihinsa Facebookin kautta. Monet tarttuvat tähän mahdollisuuteen, koska se on paljon vaivattomampaa kuin oman rekisterin ja kirjautumisjärjestelmän ylläpito.

David Kirkpatrickin mukaan Facebookilla voi pian olla enemmän tietoa kansalaisista kuin valtioilla, ja Facebook voi ottaa hoitaakseen osan valtioiden tehtävistä. Yksi tällainen tehtävä voisi olla globaalien passien myöntäminen.

Henkilöllisyys- ja tunnistautumisjärjestelmät ovat kansalaisvapauksien perusrakennuskiviä. Kansalaisaktivistit ovat alkaneet kysyä, miten pitkälle ne voidaan luovuttaa yksittäisen yrityksen hoiviin.

Tässä näen toisenlaisen uhkan, sen että jokin yksi taho rupeaa hallinnoimaan ihmisten identiteettejä, siis jokaiselle ihmiselle kaikkein perustavanlaatuisinta informaatiota. Tämä jos mikä tarjoaa mahdollisuuden muuhun kuin hyvä tekemiseen - juuri siihen mihin Dostojevski viittaa, kärsimyksen aiheuttamiseen itselle ja toisille. Haluammeko että tämä on mahdollista?