Moshe Y. Vardi kyseenalaistaa ajatuksen kolmesta (tai neljästä) tutkimusmetodista Communications of the ACM -lehden pääkirjoituksessa (Vol. 53, No. 9, September 2010). Vardin mukaan tutkimusmetodeja on vain kaksi - kokeellinen ja teoreettinen - ja niin sanottu laskennallinen tiede on osa näitä kumpaakin.
Vardin mukaan myöskään neljänneksi paradigmaksi (fourth paradigm) kutsuttu informaatioperustainen lähestymistapa ei ole uusi tutkimusmenetelmä vaan kuvastaa kokeellisen ja teoreettisen sisällä tapahtunutta muutosta, jossa tietotekniikasta on tullut välttämättömyys.
Aluksi pidin Vardin väitettä perusteettomana. Olen jo parikymmentä vuotta puhut tieteellisestä laskennasta (ja laskennallisesta tieteestä), jatkaen samalla linjalla näihin päiviin saakka. Teoksessa Numeeriset menetelmät käytännössä (Haataja et al. CSC, 2002. 2. painos) - joka on saatavilla PDF-muodossa - esitin kolmen tukijalan mallin, jossa kolmion nurkkiin on merkitty kokeellinen, teoreettinen ja laskennallinen tutkimusmenetelmä.
Nyttemmin adoptoin mukana myös neljännen paradigman, ja niinpä kirjoitin asiasta seuraavasti Tietoyhteys-lehden pääkirjoituksessa (2/2010):
Toisen maailmansodan jälkeen, suuremmassa määrin 1960-luvulta alkaen, kehittyi laskennallinen menetelmä, joka hyödynsi tietokonesimulaatioita mitä moninaisimpien ilmiöiden tutkimisessa. Islannin tuhkapilvien leviämismallit ovat mainio esimerkki laskennallisen menetelmän mahdollisuuksista.
Mutta kehitys ei pysähtynyt tähän. Tutkijat ovat saaneet käsiinsä välineitä, joilla massiivisista tietomääristä ja niiden yhdistelystä syntyy uudenlaista tietoa. Tästä käytetään usein termiä "data-driven discovery", informaatioperustainen tutkimusmenetelmä.
Mutta... Tarkemmin ajateltuani asiaa kyllä Vardi taitaa olla oikeilla jäljillä. Lienee hyödyllisempää nähdä laskennallinen ja informaatioperustainen lähestymistapa tieteen sisäisenä muutoksena käyttävissä olevien välineistöjen osalta kuin kokonaan uusina menetelminä.
Törmäsin samaan asiaan vuosi sitten, kun Aalto-yliopistosta tuli vierailulle opiskelijoita, joille esittelin laskennallisen tieteen merkitystä. Tähän tuli välitön kommentti: "Onko muuta tiedettä kuin laskennallista?" Yritin tähän selittää, että näinhän se taitaa nykyisin olla, mutta ihan kokonaan en asiaa silloin sisäistänyt. Nyt Vardin pääkirjoitus toi asian uudelleen esille. Näin se on.
Saman kaltaisia ajatuksia tuli mieleen pari viikkoa sitten Aalto-yliopiston järjestämässä tutkimuksen infrastruktuuria käsittelevässä paneelikeskustelussa. Onko enää olemassa tiedettä ja tieteenalaa joka ei käyttäisi tietotekniikkaa mallintamiseen, laskentaan ja tiedon hallintaan? Uuden ymmärryksen tuottaminen - mikä on yhteiskunnan keskeinen ja kriittinen toiminto - ei nykyisessä muodossa olisi olemassa ilman tietotekniikkaa.
Tiede saakoon seistä edelleenkin kahdella tukijalalla - jotka tänä päivänä ovat tietotekniikan läpäisemiä kaikilta osin. Ilman nykyistä tietotekniikkaa ei olisi tieteen kahta tutkimusmenetelmää nykyisen kaltaisina yhteiskunnan keskeisinä kehittämisen tukijalkoina.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti