maanantai 2. elokuuta 2010

Ameriikan raitti

No, nyt se on luettu, nimittäin Antti Tuurin Pohjanmaa-romaanisarja. Viimeiseksi jäi Ameriikan raitti, ja se olikin varsin hieno tapa päättää sarja.

Tässä kirjassa muutamia "unohtuneita" langanpäitä kudottiin yhteen, muun muassa se mitä "John" Hakalalle - tuttu romaaneista Uusi Jerusalem ja Maan avaruus - tapahtui elämänkaaren loppupuolella.

Tuurin kertoja-päähenkilö on sama tuttu ja turvallinen kertojanääni, tällä kertaa veropakolaiseksi pakotettu (tai ajautunut) Floridan helteisiin, sinne syntyneen suomalaisyhteisön joukkoon. Eikä kaikki tälläkään kertaa suju odotetulla tavalla.

Minkä jo tiesin, koska luin sarjan päätösromaanin Lakeuden kutsu aivan ensimmäiseksi. Mutta koska näiden teosten nimellisien tapahtumavuosien väli on aika pitkä, kaikki ei millään tavalla ollut tuttua tai ennustettavissa.

Jotenkin osui kohdalleen se, että kun kirjan henkilöt yrittivät pärjätä keskellä Floridan kesän helteitä, täällä Suomessa oli ennätyshelteet. Ja mielenkiintoista oli myös se millä tavalla Tuuri toi amerikkalaisesta perspektiivistä uudenlaisen näkemyksen suomalaiseen nykyaikaiseen elämänpiiriin.

Samaa hän oli tehnyt jo teoksissa Uusi Jerusalem ja Maan avaruus, 1900-alkupuolen perspektiivistä ja Kanadan suomalaissiirtolaisten parissa. Luultavasti en noiden kirjojen osalta täysin osannut ymmärtää Tuurin kirjallisen saavutuksen suuruutta, mutta hiljalleen se on alkanut selvitä.

Tähän liittyen oli äskettäin uutinen, jossa kehotettiin selvittämään kanadansuomalaisten juuria: "Kanadassa elää suurin Pohjoismaiden ulkopuolinen suomalaisyhteisö. Kanadansuomalaisuus on muuttunut sadan vuoden aikana entistä monikulttuurisemmaksi. Alkuperäiset siirtolaiset ovat jo ikäihmisiä, joiden muistot ja kokemukset olisi hyvä kerätä pian talteen."

Tästäkin näkökulmasta Tuuri on tehnyt erinomaista työtä, tuonut ymmärrettäväksi ajan ja aikakauden joka muuten olisi jäänyt unohduksiin.

Pakko se on myöntää: komea sarja romaaneja, kaikki ehdottomia lukutapauksia, parhaimmillaan yhtenä kokonaisuutena, ei niinkään yksittäisinä romaaneina.

Mitähän seuraavaksi lukisi?

Ei kommentteja: