Akateeminen kapitalismi

Tiedepolitiikka-lehti tarjosi numerossa 2/2010 antoisaa pohdittavaa yliopistouudistuksen taustoista ja merkityksestä. Raija Huhtasen katsausartikkeli "Vuosisadan yliopistouudistus: taustaa ja tulkintoja" toi kattavasti esiin aihepiiriin liittyvää analyysiä ja pohdintoja, toki lopullisia päätelmiä antamatta.

Ydinkysymykseksi ylipistojen taloudellisen itsehallinnon osalta nousee suhde valtiovaltaan, ja tässä asiassa tuleva käytäntö tulee näyttämään muutoksen todellisen merkityksen, lakitekstistä ja sen perusteluista ei voi kokonaiskuvaa muodostaa.

Itselleni osoittautui mielenkiintoisimmaksi Ilkka Kauppisen artikkeli "Akateeminen kapitalismi aineettoman omaisuuden haltuunottamisena". En ole aiemmin törmännyt termiin "akateeminen kapitalismi", mutta sen kaltaisiin ajatuksiin kyllä, siis siihen että yliopistojen puitteissa harjoitetaan yksityisille markkinoille suuntautuvaa liiketoimintaa joka on valtion sponsoroimaa.

Kauppinen toteaa: "Yhdysvalloissa akateemisen kapitalismin muotoutuminen ilmeni siten, että julkiset yliopistot pyrkivät kehittämään ja myymään entistä systemaattisemmin erilaisia hyödykkeitä ja palveluita yksityissektorille." Kauppinen viittaa Slaughteriin ja Cantwelliin, joiden väite on että yliopistoista on tullut "täydellisiä uusliberaalisia instituutioita". Yliopistot vastaanottavat julkisia varoja kyetäkseen tavaroistamaan tietoa yksityishyödykkeeksi.

Tämä on hyvin mielenkiitoinen (ja provokatiivinen) väite, mutta on kohtuullisen helppo löytää esimerkkejä vastaavan ilmiön tapahtumisesta myös Suomessa. Mutta onko käsite akateeminen kapitalismi sovellettavissa Suomen ympäristöön ja onko se edes hyödyllinen viitekehys yliopistouudistukseen kytkeytyvien muutosten analysoinnissa, sitä en pysty suoralta kädeltä hahmottamaan.

Kauppinen kytkee akateemisen kapitalismin termiin "tietopohjainen kapitalismi", sen suppeammaksi ilmentymäksi. Onko Suomessa havaittavissa ilmiötä, jossa johtavilla tutkijoilla on mahdollisuus kontrolloida esimerkiksi laboratoriotiloja ja -välineitä kun taas tutkimushenkilökunta myy työvoimaansa päästäkseen käsiksi näihin resursseihin? Toisin sanoen, onko tapahtumassa kahden luokan muodostumista, "tutkimustyöntekijöiden" ja "tutkimuskapitalistien"?

Kauppisen mkuaan akateemisen kapitalismin nousua on kiihdyttänyt välittäjäorganisaatioiden yhä keskeisempi rooli tutkimustiedon tuottajien ja hyödyntäjien välimaastossa edistämässä näiden yhteistoimintaa. Erityisen mielenkiintoiselta vaikuttaa kytkentä immateriaalioikeuksiin, eli siihen miten yliopistot ovat alkaneet nähdä immateriaalioikeudet "hyväksyttävinä institutionaalisina välineinä" ulkoisen rahoituksen lisäämiseksi. Toisin sanoen, julkishyödykkeestä tehdään kauppatavaraa. Kauppisen mukaan "tietoa pyritään siis käsittelemään [...] erityisesti immateriaalioikeuksien välityksellä pääoman kasautumisen lähteenä".

Kuten Kauppinen toteaa, kysymyksenasettelu liittyen akateemisen kapitalismiin on melkoisen problemaattinen, mutta toisaalta on nähtävissä paljon ilmiöitä joiden analyysissä tästä viitekehyksestä on oletettavasti merkittävää hyötyä. Vähintäänkin termi tuo mielenkiintoisen mahdollisuuden yhteiskunnallisen keskustelun avauksiin, joita Suomessa tarvitaan.