Stressaako tietotekniikka johtajia?

Tietotekniikan sanotaan lisäävän stressiä. Mutta mitä tietotekniikka merkitsee johtamiselle?

Sain viime vuonna Jyväskylän yliopistosta kyselyn. Professori Taru Feldt psykologian laitokselta tutki esimiestyötä aiheena "Eettinen kuormittavuus johtajien työssä".

Tutkijat haluavat selvittää johtamisen eettisiä valintoja ja kuormittumista työhön kuuluvan epävarmuuden ja ristiriitojen alla.

Kysymykset olivat mielenkiintoisia, mutta itseäni jäi vaivaamaan ettei tietotekniikan merkitystä otettu esille. Onko tietotekniikasta hyötyä vai haittaa johtamiselle?

* * *

Joidenkin näkemysten mukaan tietotekniikka on auttanut luomaan nopeatempoista työympäristöä. Litteät organisaatiot yhdistyvät litteisiin johtajiin, jotka juoksevat bonusten perässä. Toisten näkemysten mukaan on juuri päinvastoin. Tietotekniikka mahdollistaa keskittymisen olennaiseen: tehokkaan ajan hallinnan ja kyvyn työstää yhteistä näkemystä.

Kumpi näkemys on oikea? Edistääkö tietotekniikan käyttö eristäytymistä vai yhdessä tekemistä? Vahvistaako tietotekniikka hierarkioita vai auttaako se luomaan samanarvoisuuden kokemusta?

Se ainakin on selvää, että kun viestintää käydään sähköpostin välityksellä, eristäytyminen ja vastakkainasettelu on hyvin lähellä. Tämä on kovin inhimillistä.

* * *

Eräs tapa selittää konfliktien synty löytyy filosofi Martin Buberin esittämistä käsitteistä "Minä-Sinä" ja "Minä-Se". Karkeasti ottaen nämä kaksi ajatusmallia viittaavat siihen, miten ihminen suhtautuu maailmaan: näemmekö toiset ihmiset ihmisinä vai objekteina.

Buberin mukaan ihmisyys (ja minuus) voi syntyä vain "Minä-Sinä" suhteen kautta. Ajatusmalli "Minä-Se" puolestaan tuottaa konflikteja ja ristiriitoja muiden ihmisten esineellistämisen takia.

Sen jälkeen kun olemme esineellistäneet toisen osapuolen, on hyvin vaikeaa palata "Minä-Sinä" ajatusmalliin. Yritä siinä sitten toimia kuin ihminen ihmisten kanssa.

Samat ajatukset löytyvät monesta lähteestä, esimerkiksi kiinalaisesta moraalifilosofisesta teoksesta "Tao Te Ching" (peräisin ajalta noin 2200-2500 vuotta sitten) sekä monien uskontojen pyhistä teksteistä.

* * *

Mielenkiintoinen tapa ratkoa ristiriitoja löytyy Arbinger-instituutin julkaisemista teoksista "Leadership and Self-Deception: Getting out of the Box" ja "The Anatomy of Peace". Ensimmäinen teoksista käsittelee etupäässä työelämää, jälkimmäinen perhe-elämää. Kumpikin teos sisältää amerikkalaista "konsulttipsykologiaa", mutta viesti ei silti katoa käsienheiluttelun taakse.

Näiden kirjojen tarjoama oivallus liittyy prosessiin, jolla joudumme "laatikkoon", toisin sanoen lipsahdamme "Minä-Sinä" ajatusmallista "Minä-Se" ajatusmalliin. Kyseessä on oma valinta, jonka teemme syystä tai toisesta, esimerkiksi seuraavan kaltaisten toimintamallien takia: "olen parempi kuin toiset", "olen huonompi kuin toiset", "ansaitsen parempaa", "minun täytyy näyttää hyvältä".

Sen jälkeen kun olemme esineellistäneet toisen osapuolen ja lähteneet sotajalalle, on hyvin vaikeaa palata "Minä-Sinä" ajatusmalliin. Ja tässä se on, konfliktin (ja itsepetoksen) ydin.

* * *

Joskus tuntuu, että stressitön tietotekniikka on kuin rasvaton rasva. Mutta perimmältään kyse on valinnoista. Itse kukin voi olla tietotekniikan isäntä tai orja, olkoon titteli mikä tahansa.

Moderni aivotutkimus tuo uutta valoa mekanismeihin, joiden avulla yllä kuvattu prosessi toimii. (Tämä on omaa tulkintaani, en ole mikään ekspertti.) Teos "Consciousness Explained" (Daniel Dennett, 1991) käsittelee asiaa kärjekkäästi ja synnytti aikoinaan vilkkaan keskustelun "mielen teoriaan" liittyen.

On mielenkiintoista pohtia omia valintoja seuraavan vertauskuvan valossa: tietoisuus on kuin katsoisi näyttömällä tapahtuvaa teatteriesitystä ja pyrkisi keksimään sille merkityksen, juonen. Toisin sanoen: selitämme jälkeen päin tekemiämme valintoja ikään kuin olisimme tehneet ne tietoisesti. Mutta tämä ei ole muuta kuin aivojen luoma jatkuvuuden illuusio.

Yritä siinä sitten toimia kuin ihminen ihmisten kanssa.