Vieraskynä-palstalla kirjoitti 18.9.2010 Antti Halonen otsikolla Julkista tietoa pitäisi voida jalostaa vapaasti. Vertailukohtana on Britannian tilanne: "Britanniassa yhteiskuntatieteilijät ja johtavat poliitikot ovat korostaneet erityisesti tiedon merkitystä kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksien parantamisessa. Julkishallinnon tietovarantojen maksimaalinen hyödyntäminen on jokaisen kolmen pääpuolueen keskeinen tavoite."
Halonen viittaa LVM:n toimeksiannosta kirjoitettuun oppaaseen, jonka tekijöinä olivat Antti Poikola, Petri Kola ja Kari A. Hintikka ja otsikkona Julkinen data - johdatus tietovarantojen avaamiseen.
Oppaan keskeinen viesti on tämä: "Julkishallinnon datan maksuton jakaminen hyödyttäisi kokonaisedullisesti suomalaista liike-elämää, kansalaistoimintaa ja hallinnon tehostamista. Aiheesta ei ole vielä tarkkoja laskelmia, mutta tutkimusten ja raporttien mukaan nykyisessä mallissa suuri osa datanluovutuksista kertyneistä tuloista saadaan hallinnolta itseltään. Oppaan esittämässä näkökulmassa hallinnon datan avaaminen maksuttomasti olisi Suomelle kokonaisedullisempaa kuin nykykäytäntö."
On kieltämättä järjetöntä, että hallinto maksattaa itsellään hallinnon tarpeet hyödyntää julkisin varoin tuotettuja aineistoja - kun samalla estetään laajamittainen käyttö ja hyödyntäminen. Mutta miten tämä ongelmavyyhti saataisiin purettua?
Toinen samaa aihepiiriä käsitellyt kirjoitus ilmestyi HS:n mielipidepalstalla 19.9.2010, kirjoittajina J. P. Roos ja Antti Tanskanen, otsikkona Julkisin varoin tuotetut tilastot on saatava tutkijoiden käyttöön. Kirjoittajat toteavat: "Suomessa henkilötietolaki ja valtion maksuperustelaki ehkäisevät kerättyjen tilastoaineistojen tutkimista. ... [M]onet laajat ja laadukkaat tutkimusaineistot ovat pahasti alikäytettyjä."
Kirjoittajat toteavat, että - toisin kuin Suomessa - maailmalla kehitys menee avoimeen suuntaan, esimerkiksi EU edellyttää että "kenellä tahansa legitiimillä toimijalla tulee olla mahdollisuus saada tutkimusaineistot käyttöönsä".
Kirjoittajat toteavat, että rajoittavista käytännöistä johtuen Suomi on jäänyt pois olennaisista kansainvälisistä vertailuista, esimerkiksi Share-vertailututkimuksesta, joka tuottaa valtioiden päättäjille tietoa kansalaisten terveydentilasta ja sen kehityksestä suhteessa muuhun Eurooppaan.
Kirjoittajat toteavat: "Jos Suomi haluaa päästä tutkimuksen maailmankartalle kaikilla aloilla, on Suomi saatava mukaan keskeisiin vertailututkimuksiin. Lisäksi julkisin varoin tuotetut tilasto- ja tutkimusaineistot on saatava vapaaseen tutkimuskäyttöön. [...] Nykyinen tilanne, jossa tutkimusaineistot makaavat turhaan käyttämättöminä, ei palvele ketään."
Tutkimusaineistojen hyödyntämiseen liittyy toki paljon periaatteellisia kysymyksiä, ja myös ongelmia, esimerkiksi yksityisyyden suojaan liittyen. Mutta nämä asiat ovat ratkaistavissa, ja kansainvälisesti tehdään paljon työtä tämän hyväksi.
Mainio katsaus aiheeseen löytyy maaliskuussa 2010 pidetyn workshopin "Data Confidentiality: The Next Five Years" artikkeleista. Hyvä lähtökohta on johdannoksi kirjoitettu teksti "Data Confidentiality: The Next Five Years Summary and Guide to Papers". Artikkelin kuvassa 1 on hahmoteltu erilaisia aineistojen käyttötapoja ja niihin liittyviä ratkaisuja. Tämän alueen osaamista tarvitaan kipeästi Suomessa, samaten jämäkkää johtamista jolla saadaan toimintamalleihin todellisia muutoksia.
Erinomainen lähde kansallisen tason kysymysten ymmärtämiseen on CSC:n julkaisema raportti "Tutkimuksen tietoaineistot – Olennaisen käsikirja päättäjille". Raportin visio tulevaisuuden toimintamallista hahmottaa sen mihin tulisi tähdätä:
Suomessa on selkeä tietopolitiikka, jota yhteiset sähköiset palvelut tukevat. Julkisen sektorin hallinnoimat tietoaineistot sekä julkisen tutkimusrahoituksen tuella syntyneet tietoaineistot ovat lainsäädännön ja yhtenäisten käyttöehtojen ohjaamina pääsääntöisesti maksutta yhteiskunnan hyödynnettävissä. Pitkäjänteinen tietoinfrastruktuurin kehittämisen ja ylläpidon rahoitusjärjestelmä takaa, että olemassa olevat ja uudet tietoaineistot kuvaillaan ja ne ovat helposti löydettävissä ja otettavissa käyttöön tietoverkossa olevien palveluiden avulla. Kannustava ja oikeudenmukainen meriittijärjestelmä varmistaa uusien, laadukkaiden tietoaineistojen liittämisen tietoinfrastruktuuriin.
Eipä siis muuta kuin tartutaan toimeen!
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti