Vapaus

Kirjoitin tänne kesällä eräänlaisen kirja-arvion teoksesta - Coetzeen romaanista Elizabeth Costello - jota en ollut lukenut (mutta jonka sittemmin luin), missä kaiketi voin sanoa noudattaneeni - asiaa tietämättäni - Bayardin oppeja.

No, nyt mieltä askarruttaa vähän saman tapainen asia, nimittäin Jonathan Franzenin uusi romaani Freedom. En tunne kirjailijaa enkä romaania, joten voin vapaasti kirjoittaa mitä mieleen tulee.

No, sen verran tiedän, että The New York Times julkaisi vähän aikaa sitten teoksesta kertakaikkisen ylistävän arvion, sellaisen jota harvoin näkee.

Ja sitten samaisen lehden kolumnisti Maureen Dowd kertoi, että kirjakauppakäynnin yhteydessä presidentti Obamalle oli lahjoitettu kyseinen teos, jota Down piti kolumnissaan vertauskuvana koko Amerikasta, häiriintyneestä maasta joka saa hysteriakohtauksia vailla järkeä, esimerkkinä nyt vaikka se että monet uskovat Obaman olevan muslimi.

Dowdin mukaan presidentti Obama on saanut itselleen mahdottoman tehtävän - "rationaalinen mies kaikkein epärationaalisimman valtion ruorissa, älykkö keskellä matalamielistä aikakautta".

Eli kaiketi tästä on syytä vetää johtopäätös että teos on lukemisen arvoinen, kun se kerran otetaan NYT:n kaltaisessa lehdessä vertauskuvaksi kaikkeen siihen mikä maassa on vikana.

Mutta se ongelma tässä on, etten koskaan ole ihmeemmin innostunut amerikkalaisesta "yhteiskunnallisesta" kirjallisuudesta, vaikka paljon sikäläisiä kirjailijoita olenkin lukenut. Monet heistä vain eivät ole pystyneet puhuttelemaan sillä tavalla että teoksesta olisi jäänyt jotain merkittävää havaintoa päänuppiin.

Ennakkoluuloja, ennakkoluuloja...