Keijo Räsänen on toimittanut monipuolisen kokoelman näkökulmia tutkijan työhön: Tutkijat kertovat - kymmenen esseetä akateemisesta työstä (Aalto-yliopisto, johtamisen ja kansainvälisen liiketoiminnan laitos, 2011; ISBN 978-952-60-4217-6).
Kirjassa on 146 sivua, ja teksti on melko isolla rivinvälillä ladottu, eli mitenkään iso urakka näiden artikkelien lukeminen ei ole. Ja toisaalta kirjoittajilla on sana hyvin hallussaan, ja myös sanottavaa, eli teos oli kaiken kaikkiaan mainio pakkaus luettavaa. Mainittakoon, että aiempi Räsäsen toimittama artikkelikokoelma Joko tunnet tämän tutkijan? - esseitä akateemisesta työstä oli myös varsin onnistunut.
Merkitsin teoksesta muistiin muutamia kiinnostavia huomioita, esimerkkinä Sara Lindström kommentti tietoaineistojen kohtalosta:
[H]uomasin kollegoiden keksineen omia virityksiä ja tallentavan aineistoa omille erillisille kovalevyille yhteisen tietoverkon rajojen tultua nopeasti vastaan. Pitkän ajan kuluessa kerätty materiaali on akateemisessa työssä lähes korvaamatonta, minkä vuosi kummastelen jatkuvasti, miksei yliopisto ota aineistojen säilyttämistä vakavasti.
Jouni K. Juntunen pohtii työn ja kulutuksen välistä yhteyttä suhteessa vapaa-aikaan:
[V]äitän, että kohtuullistettu työ johtaa pienempiin käytettäviin henkilökohtaisiin tuloihin ja vääjäämättä vähenevään kulutukseen. Vapaaehtoinen vaihtokauppa täysipäiväisestä työstä lisääntyneeseen vapaa-aikaan, kuten lyhyempään työviikkoon, edesauttaa siirtymään ekologisempaan elämäntapaan. Vapaa-ajan lisääminen ja kiireen vähentäminen mahdollistaa erilaisen elämäntyylin, jossa esimerkiksi liikutaan hitaammin, tehdään enemmän käsin ja viljellään omaan käyttöön.
Carol Kiriakos puolestaan kirjoittaa runollisesti väitöskirjansa tekemisestä ulkomailla, uudenlaisessa ympäristössä:
Katson alas renessanssikaupunkiin: jos ei täällä, ei sitten missään.
Tutkimukseni kaikuu alamäessä, joka johtaa työhuoneelleni.
Se vinkkaa silmää Cappuccino-kupillisen pohjalta
hehkuu auringon kuumentaman kiviseinän pinnalla
pörisee korkeaa ikkunaa vasten puskevassa kärpäsessä
tuijottaa takaisin huolestuneen professorin silmistä
maistuu heinäkuun helteen ylähuulelle nostamissa hikipisaroissa
takertuu kääntämääni kirjan sivuun
virtaa lävitseni taipuessani joogavenytykseen
tanssii polkkaa valkoisilla näppäimillä
väreilee innostuneen insinöörin puheessa
punottaa poskillani viinilasillisen jälkeen
jähmettyy kurkkuuni isäni haudalla
koputtaa kattoon sateisena päivänä
pakenee kuivuneen kaivon pohjalle
matkan kanssani aiuringon alta toisen luo.
Ja vihdoinkin, kaiken tämän jälkeen, asettuu mukavasti lepäämään virallisten kansien väliin, kaltaistensa keskuuteen.
Hieno kokoelma artikkeleita, esseitä, näkemystä tutkimuksesta.
2 kommenttia:
Sekä tämä että se toinen saman aihepiirin kirja, jonka esittelit lähiaikoina ("Joko tunnet tämän tutkijan"), kuulostavat kiinnostavilta.
Jep, ja käsittääkseni Keijo Räsänen on toimittanut muitakin samantyylisiä teoksia, täytynee tarkistaa olisiko niitä myös saatavilla kirjastosta.
Lähetä kommentti