Henriikka Tavi: Kesäkuu

Yritin etsiä kirjaston Helmet-järjestelmästä Henriikka Tavin 12-teossarjan viidettä osaa nimellä Toukokuu, mutta eipä sitä löytänyt, joten lainasin teoksen Kesäkuu (Poesia, 2012; ISBN 978-952-5954-47-0). Tästä kirjasta selvisi, että tavoite yhdestä runokirjasta kuukaudessa oli pettänyt, ja tämä on sarjan viides teos.

Runokirjassa on 41 sivua, ja heti kirjan avattua tuli syytä kysyä, onko tässä runoista kyse ollenkaan, sillä niin kutsutut runot ovat graafisia kuvioita, sivun tai aukeaman kokoisia, tietokoneella tehtyjä.

Kirjan jälkisanoissa Tavi kertoo kirjan syntymisen taustoista:

Kesäkuu, joka 12:n aikatauluongelmien takia on vasta 12-sarjan viides osa, on tehty (piirretty ja taitettu) kokonaisuudessaan Wordilla. Idea tällaisesta Wordia väärinkäyttävästä, sen piirto-ominaisuuksia hyödyntävästä viivakirjasta syntyi muistaakseni jo vuonna 2008. Näytin silloin luonnoksiani Mikael Bryggerille, joka muistutti minua toukokuun 2012 lopulla tästä ideasta. Aloitin viivakirjan tekemisen kesäkuussa 2012 täysin alusta, koska tietokone jolla ensimmäiset luonnokseni taannoin tein, hajosi aikapäiviä sitten ja sen mukana meni myös viivakirjan ensimmäinen versio.

No, idea on sinänsä kiinnostava, ja kieltämättä Word ja muut tekstinkäsittelyohjelmat ovat lyöneet leimansa maailmaan välineelle ominaisen visuaalisen kielen myötä, ja sen puutteiden ja kankeuden ansiosta: "Suurin osa runoilijoista kirjoittaa tekstinkäsittelyohjelmalla, useimmiten Microsoft Wordilla, ja väline vaikuttaa myös heidän typografiseen ajatteluunsa tai - graafikkojen näkökulmasta - tämän ajattelun puutteisiin."

Tavi pohtii kirjan ansioita ja viittaa enemmänkin tekemisen tapaan kuin lopputuloksen sisältöön:

Oma visuaalinen ajatteluni on melko harjaantumatonta, ja siksi Kesäkuuta kannattelee sen metodi. Hyvin suuri osa nykyihmisistä käyttää työssään ja muussa elämässään tekstinkäsittelyohjelmaa. Koska on olemassa Xerox-taidetta ja kännykkäpelitaidetta, voi olla myös Word-taidetta.

No, konseptina tällä kirjalla on ansionsa, mutta kovin vakuuttavaksi Tavin teosta ei voi sanoa, vaikka kieltämättä sen tekemisen asetelma oli sinänsä kiinnostava.

Grafiikan ja runojen välisestä suhteesta tulee mieleen runoilija Vesa Haapalan ja graafikko Markus Pyörälän komea kirja Kuka ampui Ötzin?, jossa näytetään miten runo ja grafiikka voivat kietoutua toisiinsa, olla yhdessä runoutta.