Muita hyviä ominaisuuksia

Petri Tamminen puhuttelee lukijaa tiukasti kirjoituskokoelmassaan Muita hyviä ominaisuuksia (Otava, 2010; ISBN 978-951-1-25453-9). Sain teoksen käsiini e-kirjana, eikä sen lukemisessa kauaa mennyt, nämä olivat riemastuttavia kirjoituksia, esseiksikin näitä voisi sanoa.

Miehistä tässä kokoelmassa puhutaan, miehenä olemisesta, tai miehenä olemisen ongelmasta kun ei ole sellainen mies kuin odotetaan, vaan harrastaa ... lukemista:

Isänä en riitä, poikana en riitä, en riitä lentopalloilijana enkä remonttimiehenä, en ruoanlaittajana, en kirjallisuuden tuntijana. Kun luen, lakkaan miettimästä riittämistä. Lukemisen armo. Ulkomaailmassa tästä armosta ei ole mitään apua. Miesten maailmassa siitä on haittaa. Koulun aamuhartaudessa pelotti, että karjaisen kesken virrenveisuun PERKELE SAATANA; kun pelikaverit riisuvat pukukopissa kamppeitaan, pelkään että suustani pääsee: OLETTEKO MUUTEN LUKENEET MAILA PYLKKÖSEN RUNOJA? Niin lähellä on tuho täällä, niin lyhyt on askel suojatien reunasta rekkojen alle.

Toki on niin, että miehinen mieskin saattaa yltyä runolliseksi, mutta siinäkin on rajansa:

Se karhein kaikista saattaa saunaillassa kehua Joel Lehtosen Kuolleita omenapuita ja pyyhkäistä silmäkulmiaan. Mutta jos hänelle yrittää vastata, hän on niin etäinen jälleen, että heti huomaa ettei hän halua puhua sen paremmin Joel Lehtosesta kuin omenapuistakaan.

No, kyllä tässä kirjassa puhutaan myös naisista, ja niistä eroista mitä eri puolilta Suomea kotoisin olevilla ihmisillä on:

Meillä päin naiset määrittelevät itsensä ulkoa päin. He nimeävät jonkin olemassa olevan ryhmän tai luonteenpiirteen ja ilmoittavat sitten kuuluvatko siihen vai eivät. "Minä en ole kenkälaatikkoihminen.” Lausetta ei voi kääntää miehen kielelle, se katoaa käännettäessä olemattomiin. Toisen vastaavan naislauseen, "minä en ole jouluihminen", voi sen sijaan kääntää: "Joulu ei toimi." Meillä päin mies ei koskaan määrittele itseään vaan maailman.

Ja huumorista, siitä Tamminen puhuu myös, erityisesti huovismaisesta huumorista - "nobelistit ulos, humoristit sisään" - ja määrittelee varsin mainiosti suomalaisen huumorin olemuksen:

Suomalainen huumori on kuin tryffeli, sen löytämiseen tarvitaan sika. Olo on aina oudon sivistymätön ja syyllinen, kun hakeutuu huumorin hyllylle. Niin kuin olisi pahanteossa, aikaansa tuhlaamassa.

No, tämä vain maistiaisena tästä melkoisen tinkimättömästä, henkilökohtaiselta tuntuvasta kirjoituskokoelmasta, joka jätti lukijaansa jäljen.