Toimiva kuva kaaoksessa

Antti Soikkanen on kirjoittanut lupaavan johtamiskirjan: Toimiva kuva kaaoksessa (Infor, 2012; ISBN 978-952-5928-26-6). Erityisen lupaava on teoksen alanimeke kannessa: "Toiminnalliset ja visuaaliset kehittämismenetelmät organisaatioiden muutosmyrskyssä".

Kirja on myös verraten lyhyt, 156 sivua. Mutta mitenkään helppolukuiseksi ei tätä kirjaa voi sanoa, eikä helposti omaksuttavaksi. Kirjoittajalla on paljon osaamista ja taitoa, vuosien aikana "marinoitunutta", mutta lukijalle tekee vaikeaa päästä kärryille asioista.

Otetaan esimerkiksi kohta, jossa käsitellään kontekstia, sitä että "yhteys luo merkityksen". Tässä mennään aika syvälle teoreettiseen pohdintaan:

Systeemisessä ajattelussa keskeisenä elementtinä on ajatus, että systeemi on enemmän kuin osiensa summa. Olennaista on pyrkiä hahmottamaan systeemi kokonaisuutena. Tarkastelun kohteena ovat systeemin ominaisuudet, sen päämäärät, rakenteet, toiminta- ja vuorovaikutustavat sekä roolit. Kohteena voi hyvin olla myös henkilö osana systeemiä. Henkilöä tarkastellaan kuitenkin osana sitä systeemiä, jossa hän toimii - osana tiimiä, yhteisöä tai yritystä.

No, kyllä tämän ymmärtää, mutta kun tämmöistä tekstiä on sivukaupalla, lukija alkaa väsyä.

Soikkanen viittaa kirjallisuuteen kohtuu usein, esimerkiksi Perttu Salovaaran mainioon väitöskirjaan. Johtaminen on murroksessa: "Porukalla tekeminen ei vaadi välttämättä johtamista. Jatkuvat muutokset, joissa johtajat ja rakenteet vaihtuvat jatkuvasti, kyseenalaistavat johtajan roolia."

Muutamassa kohden kirjan oikoluku on jäänyt kesken, tai sitten taittovaiheessa on tullut virheitä, esimerkiksi luvun 3 alussa, jossa esitetään sama asia peräkkäin kahteen kertaan, ensin luettelona ja sitten tekstissä, mutta hieman eri sanoin ja asiat eri järjestyksessä:

Elementit ovat yksinkertaisia, mutta samalla äärimmäisen voimallisia.

1. Mielikuvitus antaa mahdollisuuden luovien ratkaisujen syntymiselle.

2. Toiminta ja tapahtumien työstäminen konkreettisissa tilanteissa ja yhteyksissään aktivoi osallistujia [...]

3. Yhteistoiminnan avulla [...] aktivoidaan osallistujien yhteistyötä [...]


Elementit ovat yksinkertaisia, mutta samalla äärimmäisen voimallisia: toiminta, yhdessä tekeminen ja mielikuvitus.

Entä mistä kirjassa on kyse? Näin kertoo Soikkanen kirjan lopussa: "Toiminnallisten ja visuaalisten menetelmien juuret ovat ].L. Morenon kehittämässä psyko- ja sosiodraamassa. Tällä hetkellä koulutusta menetelmistä ja niiden käytöstä tarjoavat lähinnä Morenon ajattelusta ja sen kehittämisestä lähtevät instituutit sekä Suomen Psykodraama-yhdistys."

Soikkanen viittaa useaan otteeseen Morenoon, ja ajatuksissa tuntuu olevan jonkinlaista järkeä, mutta sitä en osaa sanoa toimivatko ideat todella käytännössä.

Soikkanen viittaa Morenoon myös kun erilaisten roolien yhteydessä puhutaan henkisyyden käsitteestä:

Moreno erotteli vielä henkiset (transsendenttiset) roolit, jotka kehittyvät viimeiseksi. Morenon mukaan rooli muovautuu henkiseksi, kun siihen tulee yksilön ylittävä taso. Johtamisessa on usein etsitty tai viitattu henkisiin rooleihin. Esimerkkeinä voi nähdä vaikkapa Mahatma Gandhin tai Martti Luther Kingin henkisen johtajan roolin, jossa on yksilön ylittävä taso, heidän toimiessaan kansansa tai edustamansa ryhmän johtajana. Arkipäiväisempänä esimerkkinä voisi olla opettaja, joka siirtää kulttuuria seuraavalle sukupolvelle, jolloin hän toimii henkisessä roolissa: yhteisön kulttuurin välittäjänä.

Onneksi tässä sentään oli tuo arkipäiväinen esimerkki, muuten kyllä leijuttaisiin aika korkealla maanpinnan yläpuolella.

Kirjassa on monenmoisia reseptejä eri tyyppisistä menetelmistä jäsentää todellisuutta, tässä mallina ratkaisukeskeisten menetelmien "ihmekysymys":

Yksi konkreettinen ratkaisukeskeinen interventiomenetelmä on ihmekysymys, joka voi olla esimerkiksi seuraavaa muotoa:

Jos olisi tapahtunut ihme huomenna ja ongelmasi olisi ratkennut tai olisit luottavainen, että pystyt ratkaisemaan ongelmasi, mitä tekisit eri tavalla? Konsultti voi syventää ihmekysymystä esittämällä jatkotarkennuksia tapahtuneen muutoksen vaikutuksista:

- Miten asiakas ajattelee, toimii, tuntee eri tavalla?

- Miten asiakkaan toiminta on muuttunut?

- Mistä muutoksen voi konkreettisesti huomata?

- Miten muut toimivat, kun asiat ovat muuttuneet?

Soikkanen tiivistää hyvin toiminnallisten menetelmien keskeisen ajatuksen:

Toiminnalliset ja visuaaliset menetelmät tarjoavat laajan joukon mahdollisuuksia tehdä kehittämisestä kehittämistilanteista ja eläviä, luovia ja aikuisen oppimiseen vastaavia. Keskeinen ohje tai motto kehittäjälle on ”näytä tai pyydä tekemään, älä kerro”.

Esimerkki: jos henkilölle tulee mieleen käsiteltävään asiaan liittyvä tapaus, voi pyytää häntä luomaan tilanteen tilaisuudessa sen sijaan, että hän kertoo sen.

Tilanteen tekemisen etuina ovat, että

- osallistujat näkevät tapauksen eivätkä pelkästään kuule

- asioiden tekeminen luo ryhmään energiaa, mikä innostaa ryhmää toiminnan, tunteiden ja ajattelun tasolla

- ryhmä voi osallistua vuorovaikutukseen tekemällä ehdotuksia, ottamalla rooleja ja tutkimalla vaihtoehtoja

- henkilö, jonka näyttämä asia on, voi asettua tilanteen ulkopuolelle ja saada uuden näkökulman tilanteeseen.

Yhteenveto: Kirja tuntuu enemmänkin menetelmien markkinointimateriaalilta kuin kunnon oppaalta aiheeseen liittyen. Jonkinlaista kiinnostusta kirja kyllä herätti, mutta ei aivan vakuuttanut.