Terry Pratchettin Kiekkomaailma-romaanisarjan 31. osa on nimeltään Lyödään rahoiksi (Karisto, 2013; suom. Mika Kivimäki; ISBN 9789512356287). Vaikka sisältö on taattua Pratchettia, paikoittaista väsymystä tuntui teoksessa olevan, ihan samanlaista vetoa ja omaperäisyyttä tässä ei ollut kuin parhaimmillaan. Mutta se ei tarkoita etteikö kyseessä olisi mitä suositeltavin lukukokemus.
Lainataanpa tähän teoksen esittelytekstiä: "Tahmee von Lipwigillä menee hyvin. Postitoimisto toimii omalla painollaan, elämä on ylen tasaista ja kunniallista ja vanha kelmi huomaa kauhukseen muuttuneensa yhteiskunnan tukipylvääksi. Onneksi lordi Vetinarilla olisi taas töitä: Kuninkaallinen Pankki ja rahapaja pitäisi saattaa pölyyntyneestä itsetyytyväisyydestään nykyajan tasalle. Alkukankeuden jälkeen Tahmee saadaan ryhtymään asialle ja jopa innostumaan tehtävästään, ja mikäpä ettei, huijari sopii finanssialalle aivan luonnostaan, ja jos siinä pääsee vielä painamaan omat rahansakin..."
Finanssimaailman kuvioihin tässä siis sukelletaan, eikä teos ole jäänyt vailla huomiota, sillä sille annettiin Locus-palkinto (paras fantasiaromaani) vuonna 2008 ja se oli Nebula-palkintoehdokas vuonna 2008. Ajankohtaisuutta teoksella on näinä päivinä yllin kyllin, ja oivallus jos toinenkin on lukijalle luvassa.
Pratchett valaisee finanssimarkkinoita monesta näkökulmasta, alkaen siitä mitä raha oikein loppujen lopuksi onkaan, ja välillä mennään hyvinkin syvällisiin kysymyksiin, esimerkiksi pohtimaan sitä että jos finanssimarkkinoita mallinnettaisiin yksityiskohtaisen tarkasti, voisiko malli vaikuttaa reaalimaailmaan ja saada todellisuuden muuttumaan.
Muutamassa kohden Pratchettin teksti oli sen verran lennokasta ja uusia henkilöhahmoja tupsahti esille niin nopeaa tahtia että putosin kärryiltä, mutta pienellä hengähdystauolla virkistyneenä pääsin taas lukemiseen kiinni.
Miksi taistella?
9 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti